Yks panikoija päiväkodissa ja toinen ilmajunassa

Hei vaan, tää laiskiainen vihdoin sai aikaseks ottaa bloggerin esille ja nyt kirjotan sitte superpläjäyksen mun kolmesta edellisestä päivästä! Vaikka ei mitään arkea kummempaa oo tapahtunu. Tää viikko on ollu vähä tämmönen sekasikiö, eikä tiedä ollaanko tässä nyt kirahveja vai muurahaisia. Montylla on tutustumis viikko uuteen päiväkotiin, eli se siis menee muutaman aamun verran ihan vaan pariks tunniks sinne uuteen päiväkotiin kattomaan tilannetta. Ja voi kamala mitä äidit joutuu kokemaan jos mulle tuli jo näin kurja olo apsen hylkäämisestä ihan vieraaseen paikkaan ihan vieraiden ihmisten kanssa! 

Maanantaina siis Montyn olis pitäny mennä ensimmäistä kertaa päiväkotiin, mutta koska lauantaina oli sattunu tälle tapaturma-alttiille lapselle pikkanen päävamma (tällä kertaa ei mun "vahtivuoron" aikana!!), niin Kirstie sitte päätti, että Monty jää vielä mun tarkkailuun maanantaiks. Jos yhtäkkiä se alkaaki saada jonkinlaisia pahoinvointi-oireita niinku sunnuntaina. 

Tiistaina sitte suunnattiin ensimmäistä kertaa sinne päiväkotiin ja raukka meni ihan ujoks heti ku astuttiin sisään. Istuttiin siinä sen omahoitajan kanssa sellasessa sulosessa huoneessa ja Monty vaan oli täysin painautuneena mun syliin. Argh. Kuka sydämetön ihminen voi jättää lapsen sinne. Muistan vaan sen parkunan ku ojensin Montyn tälle naiselle ja lähdin. Nyyh. Eihän siellä tietenkään mitään vikaa ollu ja se omahoitaja oli supermukava. Kunhan dramatisoin. Parin tunnin jälkeen menin sitte hakemaan Montyn sieltä ja siellä se istui omahoitajan sylissä itkien. Sitte se näki mut, nousi ylös oikeen vaivalloisesti ja surkeen näkösenä ja tuli kädet ojossa että "nyt jumaleissön nostat ylös ja viet mut pois täältä!!" 

Kotimatkan se kuitenki vaan onnellisena nauro ja puhu (Boooing...! Booooing...! UP! DOWN! Updown....) mutta sitte mielenkiiintosena ilmiönä päikkäreitten jälkeen se oli ihan hirveen vihanen mulle. Suuttu ja rupes itkemään heti jos nousin ylös lattialta ja vaikka siivosin leluja.

Tänään ollaan sitte vaan nautittu kylmästä ilmasta ja mentiin puistoon pariks tunniks hillumaan! Eli eipä tässä kolmessa päivässä nyt mitään erikoista oo tapahtunu, mutta VEERA TULEE PIAN!! Jos se nyt selviää sieltä Birminghamin lentokentältä junalla tänne. Kyllä se tossa yhen paniikkipuhelunki jo ehti soittaa, ku ei löytäny ilmajunaa. Katotaan nyt että pääseekö se edes tänne asti vai löydetäänkö me se jostain Loch Nessin pohjalta.... 

Olipa kerran tyttö, joka matkusti englantiin...

.... siellä hän vietti viikonloput kotona istuen ja neuloen. 

Nii viikonloppu, mistäs se nyt onkaan koostunu? Oon kattonu ihan liikaa Once upon a time- sarjaa. Ihan liikaa. Arvatkaa montako jaksoa oon kattonu. Arvasitteko? No kertokaa se luku viidellä, niin ehkä sitte päästään lähelle todellista lukua. Mutta toisaalta, mä olin lastenvahtina eilen yhteen asti yöllä, niin mitäs mä muuta olisin tehny ku neulonu, tehny ruokaa ja kattonu tv-sarjaa! Mun Union jack- tyyny on ihan hyvällä mallilla, tosin jouduin purkamaan 10 cm siitä työstä nii oon nyt aika alussa.

Mulla meni vaan pari kertaa lievästi sanottuna HERMOT noihin lankoihin. Minkä takia pitää olla niin kauheen vaikee ja monimutkanen lippu. Eikö se oo niin, että yksinkertaisuus on kaunista? Eli ihan vaan vinkkinä Brittien saaret, jotta neulominen olis tulevaisuudessa helpompaa, vaihtakaa lipun väri vaikka kokonaan siniseks.

Apuaapuaapuaapua ja ens viikonloppu me mennään ensin perjantaina ISOLLA porukalla syömään, mä puhun nyt siis ihan +12 ihmisestä, ja lauantaina mennään WARNER BROTHERSIN STUDIOLLE!! apuaapuaapuaapua....

Tänään tapasin Saksalaisen Julian ja Jandan kaupungilla ja paleltiin ku viimestä päivää. Ihan järkyttävän kylmä ulkona! Tuuli puskee ku iso paha susi possujen talon läpi (anteeks mun hienot esimerkit. Mun pää on vaan nyt ldattu täyteen näitä satuja ton tv-sarjan takia...) ja sormet tippuu käsistä ku ne on niin kylmät ja kuivat. 

Puhuttiin muuten tänään, että kuinka paljon kenelläki meistä on aikaa jäljellä englannissa ja laskin, että 65 päivää. Herran jumala. Mulla olis vaan 35 päivää jos en olis sitä ekstra-kuukautta! Kauheeta ku tuntuu, että vielä on ihan liikaa asioita mitä pitäis tehdä, mutta ei vaan yksinkertasesti oo rahaa matkustaa jokanen viikonloppu jonnekki uuteen paikkaan. Lontoossa en oo vieläkään päässy käymään! 

Pikamatka ranskaan

"And plié en avant and battement frappe and battement tendu and one two three four UP one two three four TURN!"

Kävin tosiaan vähä nolaamassa itseni täydellisesti baletti-tunnilla. Saksalainen Julia kysyi mua mukaan balettiin, koska se oli ollu viime kerralla ja tykänny siitä. Se on siis aikusten tunti missä ikäjakauma on kaks 19 vuotiasta +60 vuotiaat. Tosin ne on aivan ihania ne muorit siellä ja oikeesti osa niistä on varmaan ennen tehny balettiaki koska mun piti kattoa niiltä mitä tuli seuraavaks.

Se opettaja oli muuten just sellanen perus stereotyyppinen baletin-opettaja! Kauheen laiha ja jalat ihan hirveen huonossa kunnossa ja siinä ku se ojensi jalkaa niin varpaat oli melkeen kääntyny kantapään alle, jos ymmärrätte, koska sillä oli niin hieno ojennus varpaisiin asti. Plus se puhu ja laulo ranskaks ja sillä oli sellanen hienostunut ässä-vika ja leuka erittäin ylhäällä silleen ryhdikkäästi. 

Tosiaan olis varmaan kannattanu jättää mainitsematta että joo toki oon tanssinu aikasemmin ja baletti on ihan tuttu laji! Näytin varmaan järkyttävältä ku yritin heilua siellä muka tehden jotain tosi kaunista ja sulavaa. 

Todellisuus iski ku katoin peiliin

Tuli oikeen hei ihan ensimmäiset Tervis muistot mieleen ku kauhusta kankeena seisoi takarivissä ja pelkäs jopa pientä varpaanojennusta. Eihän kukaan nyt vaan kato ku mä tässä vähä ojennan tällä tavalla ja miks toi ojentaa varvastaan hienommin ku mä. 

Nyt on taas kolmen tunnin siivoukset ja silitykset tehty! Oikeesti miten 8 kauluspaidan silittämiseen voi mennä niin julmetusti aikaa?!? Nyt suuntaan kaupungille ostamaan lankoja ja puikot koska jee keksin vihdoin miten mä teen sen tyynyn ja löysin hyvän ohjeenki!

Katotaan nyt meneekö tää niinku Strömsössä ja uskallanko pistää kuvia lopputuloksesta. Neulomisesta on yhtäkauan aikaa ku baletista ja jos tää työ menee samalla kaavalla ku eilinen baletti-tunti, niin mun hienosta Union Jack tyynystä tulee todennäköisesti homeisen Portugalin lipun näköinen.

Viikonlopusta tulossa rento ja rahaa säästävä, koska ensviikonloppuna HARRY POTTER STUDIOLLE!! Ja kuukauden päästä IRLANTIIN!! 

See ya later alligator

Hei kaikki mummot ja mummonmieliset

Mulle iski nyt taas hinku tehdä jotain pitkästä aikaa, siis neulomista tai virkkaamista. Päätin sitte, että käytän tän innon hyödyks ja teen jotain mikä viittaa Englantiin. Eli jotain itelleni muistoks sitte kun joskus täältä kotiudun. Löysin jotain kivoja ohjeita netistä mutta en osaa päättää että mikä olis kivoin ja tarpeeks sopivan kokonen, että sen tosiaan voi sitte kuljettaa kotiin. Ei heivataan nyt sitte valitettavasti pois kaikki isot tilkkutäkit ja muut ikuisuusprojektit. 

Tähän mä oon nyt ihan rakastunu!! Kattokaa miten nätti. 

Tai sitte toinen vaihtoehto on että teen satatuhatta (no okei, vaan 300) isoäidin neliötä tai ihan vaan normi neliöitä ja sitte pistäisin ne yhteen ja tekisin pikkusen viltin! Kuvaa en löytäny nii en tiedä miltähän sen näyttäis, mutta ohjeen löysin! Tää tuskin edes valmistuis täällä, mutta voisin sitte vaa pakata palat laukkuun ja koota kotona.

Tai sitte voisin vaan ostaa vaikka vähä paksumman virkkuukoukun nii ei menis niin julmetusti aikaa ku kutoo neliöitä.

Mutta ehkä mä nyt taivun tohon ekaan tyynyyn koska se on niin ihana!! Tai saa toki nähdä minkälainen mun versiosta tulee. 

Hei ja lisää ehdotuksia saa laittaa jos tulee jotain mieleen!

Kesäfiilistä ja kukkia

Kuvat puhukoot puolestaan.

Rakastaa... ei rakasta... rakastaa... ei rakasta

Oikeesti kukkia!! Kevät on täällä! HELMIKUUSSA!?

Perus keväänmerkkejä!

Eli tänään on ollu ihan huippulämmin päivä! Ulkona ei tarvinnu takkia ja aurinko vaan oikeesti kuumotti! Jos huomenna jatkuu samalla tavalla niin mehän mennään piknik-lounaalle Montyn kanssa.

P.s. Ostin äsken liput Harry Potter-studiolle. Taidan kuolla kohta. Mä pääsen näkemään oikeen leffa-studion. Varokaa lahjakaupan myyjät, mä tuun.

Hyperaktiivisuutta taas vaihteeks

OMGOMGOMGOMGOMGOMGOMGOMGOMGOGMOGOGOMGOMGOMOMGOMGOGMOMG

Arvatkaa mitä. Arvatkaa kuka menee Harry Potter-leffojen studiolle. Ihan oikeelle aidolle studiolle, jossa on kuvattu leffat. Missä on ihan aito suuri sali ja ihan aidot taikasauvat ja ihan aidot puvut ja viitat ja oi apua tuokaa liimaa koska mä repeen kohta liitoksistani... Eli ollaan jo jonki aikaa suunniteltu saksalaisen Julian kanssa, että sinne me mennään ja nyt sinne me mennään ja mikäs olis sen parempi viikonloppu ku se, ku VEERA TULEE TÄNNE!! Eli kaks lievästi sanottuna hullua Harry Potter-fania pääsee rääkymään sinne studiolle. Janda oli nimittäin kuulemma ruvennu itkemään ku suuren salin ovet oli avattu. Apua itken jo nyt. Melkeen ainaki.

Eli nyt mun pitää säästää rahaa kahteen isoon juttuun: Irlantiin ja HP studiolle. Me ei jäädä kuitenkaan Lontooseen yöks tai tehdä mitään muutakaan ylimäärästä siellä sen studion lisäks, eli sen reissun hinnaks matkoineen kaikkineen tulee 77 puntaa. + ne parisataa puntaa mitkä kulutan siellä lahjakaupassa. Ja Irlannin lennot on ostettu, vielä pitäis vaan hostelli löytää niin seki on järkätty sitte! Onneks mulla on paljon puntia säästössä niin en oo ihan Peeaa. 

Tuli täs päivän aikana mieleen meidän kauheen viisaita puheenaiheita lauantailta. Kuten esimerkiks, "You always remember your first OY!" Eli sen huudahduksen minkä brittiläiset sanoo. Mä en ole vielä kokenut mun ensimmäistä oita, koska mun host perhe ei käytä sitä kauheesti, nii se ei oo tarttunu muhun.

Yritettiin tosiaan opettaa vähä suomea ihmisille, eli tässä nyt on melkeen kuihtuvan suomenkielen toivot. 

Mietittiin kans Pauliinan kanssa silloin sunnuntaina aamulla tätä brittiläisten kassarouvien tai -herrojen yli ihanaa tapaa puhua rakkaasta, kun ne puhuu asiakkaalle. Ensimmäisinä viikkoina raukka suomalainen meni ihan hämilleen kun tuntematon ihminen kysyy "You okey there my love?" tai sanoo "There you go darling". On tottunu tähän suomalaisten kassahenkilöiden mukavan lämpimään "Hei. Viiskakskyt. Kiitos." tervehdykseen niin tuntuhan tommonen ihan ihmeeliseltä. Edelleenki mulle tulee semmonen ihanan tervetullut fiilis ja semmonen "Oi mut huomioidaan täällä kaupassa!" ku ne puhuu noin henkilökohtaisesti. Mutta tosiaan mietittiin sitte Pauliinan kanssa, että kokeeko ne brittiläiset sen sitte kuitenkaan samalla tavalla ku me vai onko se vaan niille perus tervehdys eikä kukaan kiinnitä siihen sen enempää huomiota. Samalla ku me melkeen hypitään onnesta jokanen kerta. On nää vaikeita nää kysymykset. 

Apua tää on mun viimenen viikko ennen totaalisesti uudistuvia työpäiviä!! Jännääää! 

Sata neulaa jaloissa

Aiai. Oliskohan aika ostaa uudet korkokengät, koska eilisen jälkee on jalat edelleen tulessa... Eli siis tällänen kärsimyshän vaan kertoo sen, että eilinen oli yks parhaimmista illoista täällä! Meitä keräänty ihan huippu-porukka meille. Itseasiassa kaikki ne, jotka on mulle läheisimpiä täällä ja keiden kanssa on aina mahtavat keskustelut ilman mitään ongelmaa.

Eilinen oli niin intoa ja tarmoa täynnä oleva päivä, leivoin ylihyviä muffinsseja joissa oli suklaakuorrute ja toffee-paloja ja Janda oli tehny pasta bolognesea ja juustokakkuja. Eli ei meiltä ainakaan syömistä puuttunu! 

Tällänen tosi tuottelias ilta siis oli!

Kyllähän meistä ihan normaalinki kuvan saa otettua! Ihmetyksen kauhistus

Nii i... mitähän tästäki tulee. Ilmeet ei ainakaan lupaa hyvää

Onneks meidän barista-Pauliina luo meille kauniin kesäisen keltaiset drinkit auringon kunniaksi!

Jag heter Nahid och här är min kompis Julia (ruotsalaisittain Jyyliä)  

Ja taas ne hullut on vallannu tanssilattian. Watch out. 

Taulu on  vinossa.

Julia lähti kotiin meillä oleskelun jälkeen ja Monikalla oli tapaaminen jossain toisessa baarissa, joten me jatkettiin meiltä sitte Pauliinan ja Jandan kanssa Subtoneen. Saatiin taas ilmanen sisäänpääsy ja siellä on paras musiikki. Yhessä välissä pärähti soimaan Daruden Sandstorm ja me ruvettiin kiljumaan Pauliinan kanssa ja alettiin pomppimaan. Se oliki sitte virhe, koska se tarkotti sitä, että meidän piti pomppia se koko laulu loppuun.  Kuinka pitkä se biisi on...? En tiedä, mutta se tuntui melkeen kymmeneltä minuutilta eli täydeltä kuolemalta. Tosiaan sen hyppimisen jälkeen oltiin ihan uuvuksissa ja hikisiä. Ihanaa. Mutta voin rehellisesti sanoa, että parhaim meno sillä tanssilattialla oli Daruden aikaan! Silloin muuttui valot koko ajan ja ihmiset heilu ja hyöri ihan hulluna! 

Viihdyttiin sitte Subtonessa melkeen neljään asti! Oltiin kyllä lähössä kotiin jo ennen kolmea, mutta Pauliina sai meidät vielä kapuamaan ylös piano-baariin. Ja onneks sai! Se pianisti oli aivan ihana ja soitti kaikkia biisejä Bob Marleystä the Wantediin!! Ihan huippu fiilis ku oltiin siellä. Sielläki tutustuttiin uusiin ystäviin ja sain uuden lempinimen! Millhouse. But you can call me Mill. Todistaakseen, että tää ei ollu negatiivinen lempinimi ne nauro ja halas monta kertaa. Awww. Pauliina oli Finland ja en edes muista keksikö ne Jandalle lempinimeä...? Kanadaan se todennäkösesti liittyi jotenki. Ne oli kyllä ihan mahtavia tyyppejä ne miehet siellä piano baarissa ja se jutun määrä mikä siinä lensi. 

Vihdoin väsyneinä ja uupuneina lähettiin saattamaan Janda taksi-tolpalle ja me käveltiin Pauliinan kanssa meille nukkumaan. Tosin se kävely oliki sitte kokemus erikseen ku molempien jalat oli niin kuollu ja tulessa kaikesta siitä pomppimisesta, että ei ihme ku meillä meni n. puolituntia kävellä kotiin! 

Sunnuntai oli perus chillailu-sunnuntai, siivosin aamulla meidän jäljet ja lähettiin sitte Pauliinan kanssa kokemaan aurinkoinen Cheltenham, eli tavattiin muita tyttöjä, juotiin kahvit ja nautittiin pasteijat ja voileivät ulkona penkillä!

Lauantaiaamun aurinko

Ah miten ihanasti tää aurinko lämmittää. Minkäslainen sää siellä suomessa on:):):):):):) (ja nyt oletan että sanotte -30 astetta ja pakkasta ja lunta sataa). Heräsin aamulla ja kuuntelin. Ja sitten kuulin sen. Tyhjyyden!! Oi mikä ihana herätys. 

Okei oon vähä kevät fiiliksissä nyt ja superinnoissani ihan ilman syytä, mutta antakaa se mulle anteeks. Lähen kohta ulos lenkille nauttimaan tosta auringosta ja sitte illalla odottelenki muutamaa mukavaa vierasta tänne meille viettämään aikaa! Kirstie melkeen pakotti mut kutsumaan tyttöjä tänne "You should invite the girls to come here and have a nice night!!" Jaahas, no eikai tässä sitte ollu muuta mahdollisuutta. Eli vähän raivaan leluja kaappeihin ja pistän tiskit ja pyykit niin sittehän tää talo on ihan valmis meidän juustokakku-illalle! 

Eilen vietettiin viimeinen half term päivä ja oi sitä tunnetta kun Kirstie tuli neljän jälkeen alakertaan ja sanoi "Nahid. IT'S WEEKEND FOR YOU!! You're off now." Ja vielä parempaa oli se ku Kirstie sanoi, että hän oli erittäin tyytyväinen tähän viikkoon ja siihen miten oon työni tehny. Jes! En rikkony yhtään esinettä tai lasta!! Se jos mikä vaatii juhlimista.

Piknik-lounas

Meiän kaveli möllimöykky

Harmi että ei ollu kauheesti ihmisiä ulkona

Ei me osata pitää suuta kiinni missään tilanteessa 

Muistaakseni joku kerran vuosia sitten kysyi, onko pupuilla suut. No tässä se nyt on todistettu serkkurakkaani

Nätti lintu

Nyt lähden ulos ennenku toi aurinko ottaa jalat alle. Tai säteet alle. hehehe.  

International babysitting day for au pairs

Hei jee tänään on mun elämän ensimmäinen VALENTINE'S DAY eli ei mitään ystävänpäiviä enää hei. Tosin tykkään enemmän ystävänpäivästä, koska "Ai oot sinkku, no shit happens ja laitetaan vähä rakkautta joka puolelle"- päivä on kyllä niin rakkautta pursuava päivä ku olla ja voi. Tosin oon parantumaton romantikko, eli oikeesti vaan tykkään kaikesta tästä hömpästä. Odotin, että K ja A olis menny tänään leffaan tai treffeille tai jotain muuta, mutta Kirstie valitsiki treffikumppanikseen Hugon ja ne meni sitte kahdestaan leffaan. Raukka Andrew jäi kotiin hoitamaan Montya.

Me myös vietettiin Hugon kanssa treffit Playfarmilla tänään! Pistin Facbookkiin viestiä alkuviikolla, että nyt joku mun ja Hugon kanssa Playfarmiin (vrt. suomen HopLop) lasten kanssa tai muuten mä joudun kiipeilemään ja laskemaan liukumäkiä ja ahtautumaan pienistä tunneleista... Onneks Pauliina + tytöt ja Janda + lapset pelasti mut  ja lopputuoksena oli sitte se, että me istuttiin ja oltiin rennosti pari tuntia samalla ku lapset katos suuren kiipeilytelineen syvyyksiin. Se paikka on kyllä ihan hullu ja jos siellä haluaa saada kontaktin omaan lapseen, ei onnistu. Pitää odottaa, että ne ite tulee ja ilmottaa olemassaolostaan (= silloin ku niiden tekee mieli syödä jotain). Montyki oli päiväkodissa, eli ei tarvinnu pitää silmällä sitä! Välillä näinki mukavasti. 

Eilen meillä oli kyllä kans niin aktiivinen päivä että ei huhhuh. Alotettiin aamu tekemällä muffinsseja., oransseja, sinisiä, vihreitä ja normaaleja, meidän myöhemmin illalla pidettäviin dinosurus juhliin. 

Mentiin sitte vähä kirjastoon hakemaan lisää kirjoja ja kattelemaan maailmaa. Kirstie oli antanu aamulla rahaa, että voitais käydä vähä istumassa kahvilassa kirjasto-reissun jälkeen. Ajattelin, että siitähän tulee hupaisa reissu... mutta itse asiassa kaikki meni hyvin! Paitsi että yks pikku dinosaurus vaunuissa oli kyllä kamala, koska se oli niin väsyny (päiväuniaika oli jo menny ja kiireinen aamu), mutta se ei silti nukahtanu. Kesti siinä kyllä hetki, että sain sen aseteltua niin että nukahti. Pari kertaa piti nostaa ylös ja rauhottaa ja pistää takasin ja nostaa ylös ja antaa keksejä ja huoh.. Mutta sen jälkeen ku itkevä lapsi oli unessa, meillä oli Hugon kanssa oikeen kivaa ku juotiin kaakaota ja luettiin kirjaston kirjoja!

Illalla siis meillä oli suuuuuuret dinosaurus-juhlat!

Olisin mäki kateellinen jos en olis päässy näihin juhliin. Vasemmalta oikeelle: Bumper, Dumber, Binner ja Cheeky pteradactyl [theradäktöl]

Juhlaruokana muffinsseja, mustikoita (tosin pahoja sellasia isoja) sekä omena-, kurkku-, ja paprikasuikaleita! 

Perus juhlien jälkeen

Enää huominen päivä ja sitte mulla on koko viikonloppu vapaata ja talo tyhjänä! Jee!! Me pidetään sitte myöhäset ystävänpäivätreffit aupparien kanssa viikonloppuna! Ah en malta odottaa ensviikkoa, jolloin mulla on enää vaa Monty. Vaikka ei oo ollu Hugonkaan kanssa mitään ongelmia yhtenäkään päivänä, mutta 11 tuntia täyttä toimintaa ja juoksemista ja tekemistä on RASKASTA! Ja viikosta 9 eteenpäin Monty on päiväkodissa 3 päivää viikossa, eli 3:n päivän ajan mulla on töitä vaan muutaman tunnin verran! Jee! 

Elämä jatkuu...

... samanlaisena ku aina ennenki. Kirstie tuli aamulla halaamaan mua ja tirautin sitte viimeset kyynelten jämät mitä eilisen jälkeen oli jäljellä. Hugo kattoi sivusta dinosaurustensa kanssa ilmeellä "o.O what the heck is happening in this house?!" Ja päästi sitte ison dinosauruksen vinkasun.

Aamu alko pikkusella vänkäyksellä ja mietin että jos tää on koko päivän tätä niin kiitti mulle riitti ja jätän vaikka lapset yksin kotiin ja lähden jos ei muuta. Mutta ei ollu! Ihana päivä ja ihania lapsia jotka totteli melkeen aina. Piti pari kertaa muistuttaa ,että tänään pitää olla hyvä poika niin huomenna pääsee elokuviin ja huomenna pitää olla hyvä poika, että pääsee torstaina playfarmiin. Toimii hei. 

Siellä me pienet lapset leikittiin

Ja saavuttiin kotiin kolmen tunnin jäätymisen jälkeen. Enkä pistäny edes mun lämpimiä kenkiä koska en olettanu, että varpaat olis oikeesti enää jäätyny!! No palattiin kotiin, Monty nukkumaan ja me ruvettiin askartelemaan. 

Eli tehtiin makarooneista yli iso dinosaurus-kuva! (Tässä vaiheessa yks oli jo heränny) 

Tosin ennenku Monty heräs ja ennen kuvan tekoa, opetin Hugoa vähä ottamaan kuvia! Ja lopulta se sitte opettiki mua. 

Nuudeleita meidän dinosaurusvahti-majan ulkopuolella. Tuolit oli pöllitty ruokapöydästä niin piti tyytyä tähän.

"Look Nahid what I just made up!! You have to turn your camera to get a different angle!!"
"Like that?" *flash*
"NO! Not like that. Let me show you. You can't do it."

Ai. No okei. :(

Illalla yritin opettaa Kirstietä sanomaan "Minun nimeni on". En oo oikeestaan ennen ees tajunnu kuinka paljon änniä ja ämmiä tossa sanassa on ja se meni ihan hämilleen ku sanoin että tässä lauseessa on kolme sanaa. Se ei nimittäin erottanu yhtään ainutta. Tai kaikki lähti siitä ku selitin, että vaikka ruotsi on meidän toinen kieli, ei se oo mitenkään sukua suomen kielelle. Otin sitte esimerkiks "Jag heter" ja "minun nimeni on". Jep, tosi samanlaisia. 

Huomenna voitais leipoa vähä keksejä tai muffinsseja ja pitää dinosaurusten tee-juhlat! 

P.s. Ihan kelpo näyttelykoiralta tää hei näin ekan kuvan perusteella vaikutti

Kuinkas sitten kävikään.

Kasimir karvamaha

Sain tänään Skype-puhelun missä kerrottiin, että mun rakkaani on tänään päästetty lähtemään sellasiin maihin, missä se saa syödä niin paljon pitsaa, lihapullia ja vaniljajätskiä ku se ikinä haluaa. Eikä kukaan rajota sen nukkumista tyhjänpäiväsillä koulutuksilla tai aivojumppauksilla.

Ja mikä tärkeintä, enää se ei oo sairas.

En tiedä mitä mä olisin tehny mun elämän viimeset 10 vuotta ilman mun henkilökohtaista filosofia, jonka ratkaisu pulmaan ku pulmaan oli vaan rennosti ottaminen ilman turhia hötkyilyjä. Sanoin pari postausta sitte, että elämä ilman koiraa on kamalaa. Nyt se muuttui todeks jopa Suomessa.

Laskiaispulla - fastlagsbulle

Miksen mä saa laskiaispullia nyt? Mantelimassalla tai hillolla, mielummin mantelimassalla. Miks mä kidutan itteäni kattomalla kuvia laskiaispullista? Puhuttiin ruotsalaisen au pairin kanssa tänään, että kuinka me voitais nyt antaa mitä vaan yhestä mantelimassatäytteisestä laskiaispullasta... 

Tosin tehtiin Hugon kanssa supersuklaakuorrutemitäliemuffinsseja! En kyllä saanu maistaa yhtään, koska tehtiin ne koulun hyväntekeväisyystapahtumaan. 

Taikina ainaki oli hyvää, vaikken muffinsseja maistanu!

Erittäin suklaiset ja sokeriset muffinssit. Pinnalla neljä palaa, sisällä 400

Yritäppä siinä sitte luoda hienoja ja myyntikelposia muffinsseja, jotka sopis Pirkka-lehteen, kun vieressä on 5vee, joka haluaa tunkea yhteen muffinssiin kaikki mahdolliset makeet asiat, mitä kaapista löytyy

Viikonloppuhan se taas meni rentsillä meiningillä. Tavattiin perjantaina tossa Bentleys lounge baarissa. Oltiin  siellä silloin ennen joulua Pauliinan ja Jandan kanssa ja vietettiin neljä pirteää ja joululauluntäyteistä tuntia istuen ja biljardia pelaten. Tarkotus oli tosiaan taas mennä vaan istumaan muutamaks tunniks sinne, jotta vähä pääsis ulos talosta ja samalla maksaisin Jandalle meidän Irkku-lentoliput. Eli sovittiin, että kymmeneltä kotiin. 

No sitte saapu Espanjalaiset ja Stephanie ja niinhän siinä sitte kävi, että istuttiin siellä vielä kahentoista jälkeen. Nyt oli oikeesti tarkotus lähteä kotiin, mutta kappas, meille ojennetaan free-entry lipukkeet Subtoneen. Minkäs sille sitte mahtoi, ku tanssijalkaa vipatti. Ja Subtone on ihana paikka, koska siellä yläkerrassa on piano-baari jossa on live-soittaja joka kerta ja alakerrassa on sitte reggae musiikkia yhessä paikassa ja toisessa paikassa oli live-esiintyjiä ja vähä sellasta dubstep/tekno biisejä. Eli siellä sitte vietettiin aikaa. Tosin kaikki muut, joiden oli tarkotus olla ulkona koko yö, lähti kotiin ennen kahta. Ja me, joiden oli tarkotus mennä kotiin aikasin, jäätiin sulkemisaikaan asti. Damn you free-entryt.

Samalla ku kävelin kotiin tapasin kaks brittimiestä (GHCQ ja brittien kansalaisuus, täältä tullaan! Tarkista pari postausta taakseppäin, jos et ymmärtäny mun hyvää huumoria) jotka ensin sanoi "hi" ja sitte alko puhumaan ku vastasin (ei, ne ei ollu mitään friikkejä, creepyjä tai ysinelosia, vaan niillä oli hienot ja siistit vaatteet ja ne puhui niinku normaalit ihmiset ilman sammaltamista). Selvis, että se toinen niistä, Alan, oli käyny kaikki pohjoismaat läpi ja Helsingissä se oli viihtyny parhaiten ihmisten ja ilmapiirin takia. Kaikki oli kuulemma tosi ystävällisiä ihania. Toki tähän väliin repesin nauruun, että nyt pääsi valhe ja suuri sellainen. Silti se sanoi, että Helsinki on ehdottomasti sellanen paikka mihin se vois toisenki kerran mennä, muut pohjoismaat ei niinkään. Niin varmaan. Ne myös sanoi, että mulla on kuulemma amerikkalainen aksentti?! Joko niillä oli kuulossa vikaa, tai ne ei oo kuullu ainoankaan amerikkalaisen puhuvan.

Lauantaina ei tapahtunu mitään tähdellistä. Olin vaan kotona ja nautin hiljaisuudesta, koska nää oli Bristolissa päiväreissulla. Sain luettua mun the Casual Vacancyn loppuun ja valitsin kyllä väärän paikan, missä luin ne viimeset kappaleet. Eli niinhän siinä kävi, että minä itkin omassa nurkkapöydässäni täpötäydessä Costassa... Silmiä piti kuivata ja niiskuttelin siinä ku viimestä päivää niin, että naapuripöydän seurue kuvitteli varmaan, että mulla on isompiki hätä.

Tänään tavattiin Starbucksissa ja tutustuin paremmin tähän ruotsalaiseen au pairiin Juliaan. Ihanaa, että tänne tuli lisää puheliaita ihmisiä!! Joskus saattaa olla vähä awkward-tilanteita (anteeks, tiiän että toi sana näyttää dorkalta tässä tekstissä, mutta kertokaa mulle mikä on sen suomenkielinen vastine!!) espanjalaisten kanssa. Aina ei nimittäin keksi puhuttavaa, koska ne vaan ei ymmärrä englantia, ei edes perus juttuja. Mutta kyllä ne oppii koko ajan lisää ja esimerkiks espanjalainen Julia, joka on ollu täällä jo 5 kuukautta, osaa jo englantia hyvin ilman mitään ongelmaa tai pelkoa, että ei tulis ymmärretyks. 

Mutta siis muut lähti jo neljän aikaan pois ja me sitte jäätiin ruotsalaisen Julian (alkaa olemaan jo vaikeeta puhua Julioista, koska niitä on kolme täällä!) kanssa istumaan kuuteen asti. Yhellä kahvilla selvittiin koko aika, eikä kukaan tullu häätämään pihalle! 

Kävi ilmi, että Cheltenhamissa on ruotsalainen ravintola!? 

Nyt katon Pieni suklaapuoti- elokuvaa ja valmistaudun ensviikkoon, koska vuorossa on half term!! ONNEKS vaan viikon pitunen eikä kaks viikkoa, niinku viime kerralla.

P.s. Sain ihanan ihanan ystävänpäiväkortin lauantaina. Koti-ikävä kohtaushan siinä tuli!