And breathe iiiiin and breathe ooouut

Näin taas meni pilates-tunti. Oi ku sen jälkeen on aina mukavan pirtee olo! Ja oonko oikeesti vähä ahkera, ensin kävelin 10 minuuttia ja juoksin 10, tunti pilatesta ja sama homma takasi ja nyt syön Kirstien tekemää uunivihanneskana-vuokaa! Ah life's goood. Jos ei oteta huomioon että lapsoset rakkaat on taas ku.. Tai tässä on tällänen ihmeellinen asia mikä ollaan huomattu, että Monty ja Hugo ei oo koskaan yhtä aikaa pahalla tuulella tai yhtä aikaa hyvällä tuulella. Tai ainakaan pariin  viimeseen viikkoon. 

Eilen ku Hugo oli ku enkeli, Monty oli ku itse piru. Tänään Hugo oli ku maan uumenista revitty ja Monty oli itse päivänpaiste. Mitä tää on?? Koulussa oli nimittäin käyny kiva kohtaus, kun Hugo päätti esittää hauskaa ja kirjoitti sitten sellaselle isolle taululle joka heijastuu koko luokalle, "Pooy"... Että näin. Ja sitte se sai kamalan kohtauksen ku tuli kotiin ja mä kuulin sen huudon ja riehumisen kolmannesta kerroksesta meidän keittiökerrokseen asti. Luojan kiitos Kirstie oli kotona, niin mä pidin seuraa blondille enkelille ja Kirstie yritti taltuttaa riehuvaa dinosaurusta. Tunnin jälkeen Hugo tuli sitte ihan punasena ja itkusena, kuitenki rauhottunena, takasin alas äitinsä kanssa ja vietettiin sitte mukava loppu-ilta siinä ihan rauhassa. Mutta taas todisteena, nyt ku Hugo rauhottu, Monty alko käyttäytymään taas erittäin itsepäisesti... Voi elämä. No Kirstie päästi mut pilatekseen vaikka kyllä tarjouduin jäämään ja auttamaan vaikka kello oli jo yli 6. 

Arvatkaa mitä tapahtuu huomenna. Mulla on parturi-aika... Ilmanen sellanen! Soitin ihan itse paniikissa sinne ja olin valmistanu muistilapulle puheenki. En tykkää yhtään puhua puhelimessa Englanniks koska en saa ikinä mitään selvää mitä ihmiset puhuu. Aina pitää keskittyä oikeen toden teolla ku joku soittaa. Näissä linjoissaki on jotain ihmeellistä taustahälinää ja suhinaa aina, mikä ei kyllä helpota tilannetta. Mutta siis asiaan, meen hiusmalliks Gorgeous hairiin, mutta ei pelkoa, siellä ei anneta vapaita käsiä kampaajalle vaan minä saan päättää mitä tehdään! Kuitenki vähä pelottaa, että minkähänlaisilla hiuksilla mä tuun sieltä pihalle ja pitääkö suunnata samantien peruukkikauppaan... En lupaa kuvia, katotaan sitte huomenna miltä lopputulos näyttää.

Toivotaan että tulisi hiukset edes vähän näitä muistuttaviks!

Näihin kuviin näihin tunnelmiin

xxx

Aurinko armas kippuravarvas

Hei nyt ollaan jo pian Nahidin viikonlopussa! Eli enää vaan vähä siivoilua huomenna ja perjantaina ja that's it! Ensimmäistä kertaa tänään mäki kerkesin mukaan siihen ihanaan auringonpaisteeseen mikä oikeesti alko jo kuumottamaan selkää ku käveli ja hiki vaan virtas ohimoa pitkin! Tosin hiki saatto virrata ihan senki takia, että Monty ei taas tienny mitä se halus ja päätti sitte ilmasta olonsa kirkumalla. Baby-sanaa, eli sen leluja, se huutaa koko ajan, mutta minkäs teet ku kaikki sen lelut on siinä sen sylissä ja näkyvillä? Mä pääsen oikeestaan jopa aika helpolla näitten Montyn tantrumien kanssa. Nimittäin aina ku Kirstie tulee kotiin, Montylla lähtee sellanen itkuparkupotkukirkunaraivari, että naapurit varmaan luulee, että täällä pahoinpidellään. Kukaan ei ymmärrä miten se muuttuu yhtäkkiä niin paljo, mutta niin se nyt vaan ollu viimeset pari viikkoa. 

Joka tapauksessa, päivällä siis nautittiin auringosta Pitville parkissa!

Illalla väsättiin Hugon kanssa ihan ikiomaa kalenteria. Meinas siinä käsi krampata, ku mä kirjotin numerot jokaseen kuukauteen pisteillä, että Hugo sais sitte yhdistää ne ja harjotella numeroiden kirjottamista. Ihana ilta verrattuna eiliseen, jolloin jätkä oli niin väsyny, että ensimmäisenä se sai raivkohtauksen ja juoksi keittiönpöydän alle, heitti tuolit maahan ja kirku. Jahas, että tällästä tänään. Ai miks? Koska dinosaurukset ei ollukkaan olkkarin sohvalla niinku oli ollu Hugon lähtiessä kouluun. Eli minä nappaan pojan pöydän alta ja  ensin istutan sen mun syliin ja pidän kiinni. No ei rauhottunu. Lähdin sitte kantamaan sen yläkertaan rauhottumaan samalla, ku Monty jäi alas itkemään. Oi ku oli kyllä kärsivällisuus räjähtämispisteessä ku molemmat pojat huusi. Mutta Hugo rauhottu sillä saalla sekunnilla ku kannoin sen ylös, niin ei ainakaan pudottu portaita alas sen potkimisen ja huitomisen seurauksena. 

Pian lähden uimaan! Pakko päästä vähä kuluttamaan niitä suklaita mitä oon tänään syöny. Kamalaa ku Kirstie tuo jumalattoman suklaarasian ja on silleen "We don't eat these... you can have them!" ai... no kiva.

Viikonloppu = Darudea, aivotärähdyksiä ja ankkoja

Täällä taas! Myönnän, että oon todella laiska kirjottamaan viikonloppuisin, mutta kai se nyt on hei ihan ymmärrettävää. Perjantaina kokoonnuttiin sopivan kokosella porukalla Jandalle ihan vaan oleskelemaan, koska sen hostperheen jäsenet oli kaikki jossain kaukana koko viikonlopun. Eli mikäs sen parempi syy sitte kutsua ihmiset koolle! Sain muuten tietää, että tällä yhellä Tsekkiläisellä au pairilla on Suomalainen eno tai setä. Ota nyt sitte selvää kumpaa se uncle tarkottaa, mutta jompi kumpi. Arvatkaa mikä sen nimi on. Ei edes haittaa vaikka kirjotan sen tähän, koska se on niin supisuomalainen, että ketään ei voi tunnistaa siitä. Juha-Matti Sakari Peltonen. Että näin. Miettikääpäs, kun ei-suomalaiset yrittää lausua tätä. Sitte ku mä sanoin sen niinku kuuluu, kaikkine pirisevine ärrineen ja kovine k-kirjaimineen, nii kaikkien ilmeet vähä venähti o.O?

Lauantaina heräsin lämpimän auringon paisteeseen! Voitteko kuvitella! T-paidat ja shortsit esille! Tosin olin vähä astetta hitaampi näiden aamutoimien kanssa niin tokihan se aurinko ehti sitte karata ja tummat pilvet tuli tilalle siinä vaiheessa ku mä ehdin ulos talosta. Eli takasin talvikamppeisiin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ei ollu "espanjalaiset ja me" kaupugilla vaan nyt oli Saksalaiset ja me! Täällä on siis kolme saksalaista. Mitenhän nää kansallisuudet nyt tällä hetkellä jakaantuu täällä... Pitää oikeen miettiä. 

7 Espanjalaista + 2 Cheltenhamin ulkopuolelta pienistä kylistä, mutta ne aina käy täällä

3 Saksalaista

2 Suomalaista (jeejee jerry cotton)

1 Ruotsalainen, Puolalainen, Tsekkiläinen, Slovakialainen ja Kanadalainen

Unohdinkohan mä nyt jonku..? Mulla on sellanen tunne että meitä on kyllä enemmän täällä.

Mutta siis, kaikki Espanjalaiset oli käymässä Bourton-on-the-water nimisessä kylässä. Miettikää nyt mikä nimi. Täällä on muutenki kaikki nää pikkylän nimet tollasia ihmeellisiä ylipitkiä! Muita on esim. Stow-on-the-Wold, Wotton-under-edge, Stratford-upon-avon jne. Alkaa se Cheltenham kuulostaa aika helpolta.

No päätettiin sitte Jandan kanssa, että koska täällä on ravikisat tällä hetkellä meneillään, nii mehän mennään kattomaan mitä tapahtuu ravikisojen jälkeen yöllä kaupungilla! Haluaisin kyllä mennä ihan oikeisiin raveihinki, koska se on aika iso juttu tässä kaupungissa. Olis niin siistiä nähdä sitä elämää vähä, naiset hienoissa mekoissa ja hatuissa ja miehet pukeutuneina. Mutta siis, me ei oltu kuitenkaan menossa raveihin tällä kertaa, vaan mentiin ylibuukattuun ja -pakattuun Kukuihin. Vaasalaiset, muistatteko pullowaildin 2011, tää oli paljon pahempi.

Ennen sitä kuitenki käveltiin meidän kautta Jandalle ja arvatkaa mikä tuli tv:stä. MRS. DOUBTFIRE!! No minä tietysti rupesin sitä kattomaan ihan innoissani ja tän yhen ilme oli kyllä näkemisen arvonen. "Nahid's idea of a good Saturday night is to watch Mrs Doubtfire, too much excitement!" Tokaisi hän. Hei se on ihana elokuva! Ja nyt vasta tajusin, että se yks mies siinä on James Bond! Ei oo kyllä mies vanhentunu sitte vuoden -93. 

Ruvettiin sitte hakemaan hyvää tanssifiilistä (ensin katoin kyllä leffan loppuu) ja ruvettiin kuuntelemaan kaikkia ihania 90-luvun kauniita hittibiisejä. Arvatkaa minkä biisin Janda pisti. Ihan onnellisena ensin hehkutti, että "This is so big in Canada and we always listen to it!! Have you heard of this?!" Kaiuttimista pärähti Daruden Sandstorm. No ehkä oon pari kertaa kuullu sen. Tuli kyllä suurena yllätyksenä ku kerroin, että joo, tää on Suomalainen. 

No ilta meni sitte siinä tanssilattialla heiluen, kirjaimellisesti. Ihmiset vaan kaikkoaa meidän ympäriltä ku vedetään niin tunteella. Tästä on tosiaan se todistusaineistokin mun ja Pauliinan heittäytymistanssista. Montako ihmistä näitte siinä kuvassa meidän ympärillä? Aivan, ette yhtään. Yhessä vaiheessa DJ soitti Flo ridan Lown ja kaikki meni alas silloin ku käskettiin (miettikä mikä reisijumppa, koska se low-sana tulee 65 kertaa. Kyllä, laskin äsken) paitsi että yhtäkkiä joku erittäin pitkä ihminen nosti mut ylös ja mun pää osu kattoon. Öö au...?

Eikä muuten mentykkään sitte Cardiffiin. Ajateltiin, että parempi mennä keväämmällä sitte, koska se paikka on kuulemma oikeestaan vaan täynnä puistoja, niin vähän olis harmaata ja synkkäänyt. Samoin Lontoo viivästyy :( Anna joutuuki työskentelemään seuraavat kaks viikonloppua. Hö! MUTTA arvatkaa kuka menee maaliskuussa vallottamaan Dublinin! Hehe, that's right. Lennot edestakasin 50 puntaa. Ei paha hei.

Tänään oonki sitte huolehtinu sairaasta lapsesta, kuumetta sillä oli viikonloppuna jossain vaiheessa jopa 40 astetta, nyt oli onneks normaalilämpöinen, mutta huonosti se silti voi niiden hampaiden kasvun takia. Eli sillä sekunnilla kun laskin lapsosen maahan, alkoi itku ja nostin sitte ylös. Siinä me sitte yhdessä käveltiin koko päivä, koska ressuraukka ei halunnu tehdä mitään. Ei se oo edes syöny kunnon ateriaa kolmeen päivään.

Ainut asia mitä se halus tehdä, oli istua mun sylissä. Edes lelut ei kelvannu. Yhessä vaiheessa se sitte valu mun sylistä pois puoliks ja nukahti tähän asentoon. No eiku kanto yläkertaan ja pikku aamu-unille. Kello oli tosiaan vasta 9...

Ajattelin että pullasorsat vois piristää meitä, niimpä lähettiin sitte vaakkumaan ankoille ankkojen kielellä

Tässä tää maanantai taas meni ja viikko pyärähtäny käyntiin. Näkemisiin!

Painajaisyö

Ei, en nähny painajaisia. Olisinki nähny, ainaki se olis tarkottanu sitä, että olisin nukkunu. Ehei. Viimeyön totaalinen unisaldo oli 45 minuuttia!! Hurraa!! Mutta ensin pidän teitä vähä jännityksessä ja kerron mitä me tehtiin päivällä/illalla.

Eli perus siivouspäivä jonka jälkeen suuntasin kaupunkiin taas lukemaan The  Casual Vacancyä! Oon nyt ihan koukussa siihen, ku vihdoin pääsin alottamaan sen silleen kunnolla, että ei jokasen sivun jälkeen tarvi lopettaa. Pieni tee tai kahvi riittä aina hyvin tälle mun maratooni-istumiselle, eli en edes riko mun uudnvuoden lupausta vaikka kahviloissa edelleen käyn!

Illalla sitte pojat tuli jotenki ihan ihmeellisen hyperaktiivisina kotiin, ne kirjaimellisesti hyppi seinillä ja varmaan olis roikkunu katostaki, jos ne olis ollu hämähäkkimiehiä. Ratkaisu "ongelmaan"? Askarteluloota esille ja yks sana: Dinosauruskoulu. Kirstie tuli alakertaan että "I thougt you'd started some art project again cos i heard your eager voice." My eager voice?? No ehkä mä innostun kans aina vähä 5 veen tasosesti tästä askartelusta. Mutta siitä tuli ihan sikahieno!

Tästä se lähtee

Illalla oli taas Pilates! Siellä oli taas se sama mies tiskillä ja taas mun piti tavata mun nimi A-H-.... ja sitte se yritti taas lausua sitä ja sanoin taas että "yep, that's fine". Sitte ku se sano että "That's very interesting name!" ja sanoin sitte että mistä se on lähtösin niin melkeen repesin (tai oikeesti repesin) sen vastaukselle: "Persia!? Really?? Does that still exist?" Nojoo, no minnekkäs se tästä maapallolta lähtis kävelemään. Melkeen myöhästyin mun tunnilta sen takia! JA Janda sitte lähetti viestiä päivällä, että hän tulee tänään pilatekseen! Jee!

Nojoo, tässä vaiheessa ilta oli vielä rauhallinen, menin kotiin, syötiin ruoka ja katottiin jotain ihme kakkuohjelmaa missä julkkikset (ei ollut one directionia eikä district 3:tä eikä union J:tä eikä muitakaan nättejä poikia mukana) teki kakkuja hyväntekeväisyyden nimissä ja ne oli ihan täysiä katastrofeja. Okei mutta siis asiaan. Mentiin nukkumaan ja onnellisen autuaan tietämättömiä oltiin siitä, että kukaan meistä kolmesta ei tule nukkumaan silmänräpäystäkään sinä yönä. Okei nyt oon aika hyvin varmaan saanu teidän mielenkiinnon ylle?;) Ei tää oikeesti enää oo niin traagista, silloin olisin vaan voinu napata ensimmäisen bussin tai junan kauas tästä talosta.

1:20 heräsin ihan JÄRKYTTÄVÄN korviavihlovaan ääneen. Ja kesti hetki tajuta että herran jumala meidän PALOHÄLYTIN SOI!! Juoksin tohon mun oven ulkopuolelle, koska se oli se hälytin joka soi ja sammutin sen. Kirstie tulee kans puoliunessa juosten ja tokkurassa alas. Tarkistetaan että missään ei oo mikään päällä ja missään ei oo savua tai mitään. No ehkä se oli vaan joku väärä hälytys ja molemmat mentiin nukkumaan. Sydän tosin hakkas viittätuhattamiljoonaa kertaa sekunnissa ja melkeen näin ku se pomppi siinä rinnassa. Oon just unen rajamailla ja TAAS se rupee kiljumaan. Taas juoksen puoliunessa, kiipeen rappuset ja sammutan sen. Uus tarkistus, että mikään ei varmasti oo päällä. No ei ole!

Sama kaava jatkui sitte yli 11 kertaa läpi koko yön. Mä en edes huijaa, mä laskin montako kertaa se soi. Pari ensimmäistä kertaa mä juoksin aina ja sammutin sen, koska mä olin tietysti lähimpänä. Mutta siinä 4:n aikaan aamulla Andrew tulee alas taas yhden kiljuntakerran jälkeen ja sanoo, että hän jää alas, koska ei muutenkaan pysty enää nukkumaan. No älä huoli, en mäkään. Eikä kyllä Kirstiekään.  Mutta nyt mun ei ainakaan tarvinnu taas sydän kurkussa juosta tuhatta ja sataa ja kurkotella sinne kattoon vaan sain kirota hiljaa itekseni ja vetää peiton korville jokanen kerta ku se soi.

Sillä palohälyttimellä oli ihan oikeesti vakavia mielenterveysongelmia, koska minkä takia se aina odotti, että ollaan kaikki just siinä valvetilan ja unen rajamailla ja SITTE se lähtee huutolaulamaan. Rupesin jo toivomaan että täällä oikeesti olis ollu joku näkymätön savu joka olis tappanu mut, olisimpahan ainaki voinu nukkua hiljaisuudessa!

No miksei sitä sitte otettu pois päältä? No se oliki sitte astetta mutkikkaampi juttu ja Andrew kyllä selitti sen mulle, mutta kello tosiaan oli 4 aamulla ja vaikka mun kroppa siinä seiso niin aivot oli ihan täysin unessa ja hyvä ku edes tiesin omaa nimeäni. Mutta jotenki se oli yhteydessä johonki ja ensin piti sammuttaa joku isompi sähköjuttu ja jotain ja jotain. Kuuden aikaan sitte Andrew oli ilmeisesti selvittäny miten se otetaan pois katosta, koska kuulin ruuvimeisselin ja kiroilua. Jos mä olisin saanu päättää, nii olisin hakannu sen alas katosta vasaralla viis tuntia aikasemmin. No kello oli tässä vaiheessa siis jo 6 ja vihdoin nukahdin. MUTTA herätyskello soi 45 minuuttia myöhemmin. Yhyy....

Pikkupirulainen tainnutettuna

Tossa se on! Ja toi ovi on mun ovi ja noille rappusille jouduin aina puoliunessa kompuroimaan ja tonne mä jouduin kurkottelemaan... 

Menin sitte zombiena keittiöön missä Kirstie jo zombeili, katottiin toisiamme ja täsmälleen samaan aikaan revettiin nauramaan sellasta epätoivosen väsynyttä ja kuoleman välistä naurua. Ja pojat, jotka ei ollu heränny sekunikskaan yöllä, katto tv:tä. "I thought this morning is tv morning..." Hyvä idea Kirstie, erittäin hyvä idea.

100

Tää on mun sadas teksti!! Jee!

Kelasin tässä yks ilta noita ensimmäisiä postauksia ja niin outoa lukea siitä lähtöpaniikista, vaikka kovasti yritin vakuutella että ei mulla mitään paniikkia ole. Näin se aika hei vaan vierähtää, tänään tulee myös nimittäin tasan 4 kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran astuin jalallani Englantiin! Paniikissa lensin yksin lentokoneella, tosin ei se oikeesti ollu niin vaikeeta, ku mitä olis kuvitellu. Junalla meneminen oli ehdottomasti paljon hirveempää. Ensin en tajunnu sitä juna-lippua, koska ei siinä lukenu kellonaikaa eikä mitään. Kesti hetken ymmärtää, että sehän on tietysti koko päivän voimassa. Oi niitä aikoja. Tuntuu niinku siitä olis ikuisuus ku ihan raukkana lensin suureen Englannin maahan ja nyt kävelen täällä silleen jou waddap. Tai oikeestaan Helloalrightpleaseexcusemepardon. 

Viimeviikolla ku olin nauttimassa mun vapaasta torstai-päivästä ja olin Costassa lukemassa sitä Rowlingin uutta kirjaa, mun viereen tuli yks ihana mummeli istumaan. Aluks en ihan ymmärtäny mitä se yritti sanoa, koska sillä oli vähän erikoinen aksentti, ties mistä päin englantia alunperin, mutta siinä me silti istuttiin ja juteltiin ainaki puoli tuntia! Tai se juttu lähti ku se kysyi mitä mä pidän siitä kirjasta ja selitin sitte ummet ja lammet sille mitä varten mä oo täällä ja mitä oon tykänny ja mitä eroa suomella ja Enlantilaisilla on. Se oli kyllä kauheen kiinnostunu just varsinki siitä, kuinka meillä ei oo kauheesti näitä kohteliaisuus-sanoja ja kuinka ihmisiin viitataan yleensä sanalla "se". Niinku johonki esineeseen. Ihanat Molly Weasleyt piristää mun päiviä. (Ihan niinku ekana päivänä kun se muori auttoi mut oikeeseen junaan ku ihan uunona melkeen itkin että nyt mä päädyn johonki Skotlannin kauimmaiseen päähän ilman ihmiskontakteja, ku en lödä oikeeta raidetta.)

Asiaan kuuluva kuva, pelattiin vähä Angry Birdsiä aamupalalla

Uujea, kattokaa mitä rakensin!

No mutta mitäs tällä viikolla nyt on tapahtunu. Ollaan leikitty, leikitty ja leikitty. Luntahan täällä on edelleen ja koko eilisen päivän satoi sellasta lumiukonteko-lunta! Oli aika hyvä treeni ja vastus ku piti työnnellä niitä vaunuja puistoon ja takasin. 

Monty ei onneks oo ollu sellanen Zombie-vauva (Kirstien hienosti keksimä ilmaisu tälle kaikkea haluavalle lapselle, joka ei kuitenkaan halua mitään)  koko viikkona, vaan on jopa ollu ihan iloinen!

Nyt meen ostamaan talvikengät! Jouduin laittamaan surullisen viestin eilen äitille, että nyt olis varpaat jäässä lapsellasi mutta rahaa ei ole tarpeeksi kenkiin. Yhyy. Niijoo ja Lontoon reissu ei nyt tapahdukkaan ens viikonloppuna, Annan piti sittekki työskennellä koko lauantai päivä. No mutta onhan tässä aikaa vielä! 

Liukastelua

Talvi se vaan jatkuu täällä Cheltenhamissa! Tai no ei tää mikään talvi oo ku hikihän tossa aamulla tuli ku käveltiin, mutta liukasta täällä silti on. Kaikki posh kotiäidit tuli playgrouppiin ihan kylmissään ja valitti kuinka on kylmä. Nii, tais jopa olla plussan puollla asteet. On muuten hassua, miten kahen eri playgroupin äidit on niin erilaisia! Maanantaina on Jack Willsiä suosivat äidit (heti ku mun viikkopalkka saa pari nollaa lisää niin meen sinne ostamaan ihania neuleita ja huppareita) ja tiistaina on sitte tälläset "heräsin ja lähdin kotoa"-äidit. Monty tykkää enemmän ensimmäisestä, mä tykkään jälkimmäisestä. 

Mr. biscuit oli koko viikonlopun ku painajainen, Kirstien sanoja lainaten. Ei tienny mitä halus, itki, halus syliin, halus alas halus sitä ja tätä ja tota ja onneks oli viikonloppu niin mun ei tarvinu huolehtia siitä. Montylle on tullu myös tämmöinen uus tapa että sitte ku ei saa tahtoa läpi nii sitte lentää nallet ja lelut ja DVD:t ja mitä nyt käteen sitte ensimmäisenä osuuki. Voin vaikka vannoa, että Kirstie antoi Montyn mulle ihan mielellään tänään koko päiväks että sais ite rauhottua töiden parissa ;) Mutta jos totta puhutaan, Monty ei ollu tänään edes niin kamala! Ainoastaan pari kertaa se heitti nallet pois ja lähti marssimaan kauas musta, mutta muuten se on vaan nauranu ja hymyilly koko päivän! En edes tuntenu sitä viimeisten tuntien väsymystä, koska aika meni ihan ihmeen nopeesti tänään. 

Yks räkänokka valtas mun sylin

Ens viikonloppuna mennään kokemaan Cardiff ja se jälkeen pääsen elämäni ensimmäistä kertaa Lontooseen!  Jee!! Anna saa esitellä mulle kaikki Harrown parhaimmat paikat. No okei, ehkä mä meen käymään vähä keskustammassaki tsekkaamassa miltä se Big Ben nyt sitte oikeesti näyttää ja missä kirkossa me sitte Prinssi Harryn kannsa mennään naimisiin. 

3 + 1

Heh, niin. Äiti ja iskä hei. Mä taisin lupautua jäämään ainaki huhtikuun loppuun. Kattelin kaikkia opiskelujuttuja ja päivämäärät (nii mitkä päivämäärät... kertokaa ensin mitä haluan opiskella) menis silleen kohdalleen, että voisin jäädä pidemmäks aikaa. Juttelin Kirstien kanssa eilen illalla, sehän sillon pari päivää sitte ehdotti että jäisin pidemmäks aikaa, ja mä sitte sanoin, että kyllä mä oikeestaan voin jäädä jos ne tosiaan sitä haluaa. Se vaan lopetti sen astianpesukoneen jynssäämisen, pomppas ylös ja kiljahti "YOU'RE STAYING!!" ja sitte se sanoi että "We love you and we'd love you to stay!" ihihihihi itkun ja ilon kyyneleitä. 

No mutta päivän tapahtumiin. Perjantai oli täyttä kaaosta koko englannin täydeltä. Oikeesti voi hyvää päivää ku ihmiset muuttuu hulluks yhden lumisateen takia! Okei lunta satoi koko päivän ja olin siitä kyllä aika ihmeissäni, mutta se ei ollu mitenkään lähellä mitään myrskyä. Ihan normaali lumen tuprutus vaan ja silti koko englanti sekos alle sekunnissa. Aamu-uutisissa tuli tieto, että armeija on valmiina. Valmiina mihin? Lumiukkojen hyökkäykseen? 

K ja A lähti  viemään poika sitte päiväkotiin ja kouluun. Vähä kyllä pelotti, koska eihän näillä englantilaisilla mitään talvirenkaita ole ja teiden aurauskoneista ei oltu kuultukkaan. Alotin sitte vessojen jynssäämisen ja Kirstieltä tulee tekstari, "Monty's not going into nursery today". Eiiiiiiiih. Mä olin jo suunnitellä, että olisin voinu pitää hienon tulevaisuudensuunnittelu hetken jossain kahvilassa, starbucksissa, missä ikinä onkaan wifi. Mutta se nyt meni sitte siinä. Ilmeisesti ne tiet mitkä vei päiväkotiin oli niin kaaoksen vallassa, että sinne ei päässy. Hugo oli kuitenki koulussa, mutta arvatkaa oikeesti mitä. Hugon opettaja tuli niitä vastaan koulun ulko-ovilla ja sanoi "I'm going home. I recommend you do the same." ööh? Excuse me mrs. Sulla on kokonainen luokka koulussa, ei sitä nyt ihan noin vaan voi lähteä. Mutta ilmeisesti se nyt sitte lähti ja sen luokka jäi muille opettajille.

Siinä missä englantilaisten psyykkinen mieli kyllä kärsi pahan iskun tän lumen takia, niin kyllä kärsi niiden fyysinenki olemus. Ennen lumentuloa kaikilla oli talvisaappaat ja uggit ja ties mitkä oikeesti talveen tarkotetut kengät, mutta heti ku lumi alkoi satamaan, ihmiset vaihto kumpparihin ja sateenvarjoihin. Ja tää ei oo mitään liiottelua että "Joo kahella ihmisellä oli kumpparit niin kaikilla oli kumpparit" vaan ihan oikeesti 90% vastaantulevista ihmisistä oli kumisaappaat jalassa. Ja silloin ku oli lumisade niin sateenvarjo kädessä. Haluaisko joku paljastaa mikä tää logiikka tässä oli?

No se päivä meni sitte kuitenki sisällä lämpimässä ja illalla taisin jopa nukahtaa siinä kymmnen jälkeen. Että hei, yks muori täällä kirjottelee.

Lauantaina sitte heräsin aikasin aamulla ja olin valmiina meidän hienolle lounaalle joka oltiin sovittu muiden au pairien kanssa. Eli me yksittäiset ihmiset ja espanjalaiset. Meitä oli siis aikaiso porukka, viis espanjalaista, yks saksalainen, yks kanadalainen, kaks suomalaista ja yks puolalainen.

Tunnempas itseni nyt hyväksi ja pyhäksi ihmiseksi

+ 2 espanjalaista jotka tuli vähä myöhemmin

Kyseessä oli siis Italialainen ravintola, joka oli rakennettu kirkon sisään! Uskokaa tai älkää niin ruoka oli aika mausteista. Vesikannu vaan tyhjeni ku ihmiset maisteli niiden pitsoja ja pastoja. Jopa mun hieno katkarapukesäkurpitsamikälieolikaan risotto oli erittäin mausteista!

Maistoin mun ensimmäistä hot apple cideria! Tai se kyllä haisi ja maistu ihan glögiltä, että ei se sitte mun ensimmäinen tainnukkaan olla

Illemmalla menin sitte Jandalle kattomaan jotain leffaa nimeltä Wanderlust ja söin mun ensimmäisiä kaupasta ostettuja valmiikspaistettuja toffeepopcorneja! Hyvä tietää, että ei ne mun lapset oo ainoita energiapaukkuja, nää 4 ja 7v lapset oli kyllä aika hyviä haastamaan Hugon ja Montyn. 

Lähin sitte bussilla kotiin ja mua lähettiin saattamaan pysäkille vahtikoiran kanssa. Kauheen turvattu olo hei, eikö?

Näin taas viikonloppu hurahti ja toivotaan että maanantaina ei ihmiset oo ihan niin sekasin ku perjantaina... Hullukshan tässä tulee itekki!

ASDFGHJKLÖÄ

Ihihihihi joku on tänään NÄIN iloinen

Okei rauhotutaan

Mutta vakavasti ottaen jee! Syötiin tossa vähä apple crumblea (<3) ja Kirstie oli että "We are having troubles replacing you cos you've been so good! Especially with Hugo!!" Ouu, check me out! Ne siis ettii nyt uutta au pairia, koska mun lähtöön tosiaan on enää 10 viikkoa. Apua. En halua. "We can give you more apple crumble and muffins if you stay!!" Älkää huoliko, se oli niiltä vitsillä heitetty. Mutta awwwwwwwwwwww my feels...... Oon sittekki tehny jotain oikein! Vaikka tää tie ei aina oo kauheen ruusunen ollukkaan, kaikesta en oo ees tänne pistäny, mutta oih mun sydän sulaa tästä kaikesta rakkaudesta.

Nojoo vakavoidutaan nyt taas hetkeks, tulin tunti sitte pilateksesta ja arvatkaa mitä se ohjaaja tuli kysymään ennen tunnin alkua. "Have you done ballet or some kind of modern dancing before?" hehe, no tota ehkä sitä tuli pari kertaa käytyä tanssisaleilla. Hei mutta kiva tietää, että viimeset 5 vuotta mun elämästä ei oo menny ihan hukkaan! Enkä saanu P:tä ja J:tä pilatekseen... au pairien arki on hankalaa ku odottamattomia tyäkeikkoja tulee aina välillä. Mäki lähin juoksemaan kohti pilatestuntia siinä 20 vaille seittemän, koska pääsin töistä vasta puoli seittemän!

Nii ja täällähän tosiaan siis sataa lunta ja Kirstie tossa äsken sanoi, että "Be prepared, because it might be that Hugo's school is closed tomorrow." WHAT!? Ihan oikeesti. Suomalaiset lapset pistetään kouluun vaikka tulis strutsinmunia taivaalta. Saatika että jäätäis kotiin pikkusen lumisateen vuoks. No mutta toivotaan että ei oo suljettu...  Muutenki tää on niin hassua, koska tonne kuntosalinki fb sivulle oli pistetty teksti:

"We do intend to be open tomorrow, however there may be some disruption to service dependent upon the impact of the expected snow. We will do our best to minimise any disruption"

Hei ihan oikeesti Englanti, nyt vähä jotain ryhtiä tähän touhuun. 

Ei täs muuta. Tack o adjö tai cheers tai mitä sitte haluatteki sanoa.

xxx

Yks yskivä pikkuorava

Jeii, Kirstie on kotona!!!! Eilen en ollu yhtä kauaa töissä ku edellispäivänä, ainoastaan 12 tuntia ja 20 minuuttia! No mut päivä meni mukavasti siinä puistoja kierrellen ja dinosaurusten sänky nro. 2 tehden. 

Monty päätti sitte repiä muropaketit ja sirotella kaikki nätisti tohon lattialle samalla ku mä tyhjensin astianpesukonetta

Mut on se aika hyvä kuuntelemaan. Ei tarvi ku sanoa että "Monty's turn to tidy" ja se rupee pakkaamaan muroja takasin. Älkää huoliko, murot lensi roskiin.

Meniin taas iltapäivällä kattelemaan oravia ja Monty on niin sulonen ku se spottaa sieltä puiden välistä sen oravan nii se lähtee heti perään. Sitte se tulee takasin ihan onnellisena ja ottaa kädestä kiinni ja lähtee kävelemään. Aika hyvin mä oon kouluttanu tän lapsosen ku se ottaa vapaaehtosesti kädestä kiinni ja tietää että siitä ei päästetä irti jos ei anneta lupaa. ^^ 

Lähettiin kävelemään kotia kohti ja Andrew pisti tekstarin "Missed the train.. Going to be home at 6:30" nouuuuuuuuu!!! No, mikäs siinä...  Pistin ruuat valmiiks ja sen jälkeen kulutettiin aikaa dinosaurusten sängyn tekemiseen. Eli oikeesti kaikki meni hyvin ja aika tuntu itseasiassa menevän paljon nopeemmin ku eilen!

Huomatkaa hieno vihreä yksityiskohta

Tänään Kirstie työskenteli kotoota ja en voi ees sanoin kuvailla miten paljon se on auttanu mua tänään! Se sanoi aamupalalla, että "Andrew said you've been absolutely great help with the boys!! Thank you so much." Yey! Ei ne 12 tuntiset päivät sitte enää tuntunukkaan pahalta :)) 

Montylla on aika paha yskä ja se voi muutenki huonosti, eli se ei oo oikeen ollu yhtä aurinkoisella tuulella ja tietysti halus olla äitinsä kanssa. Meni aina muutama minuutti että sain sen huomion kiinnitettyä muualle ku K lähti tekemään töitä. Mutta aina se tuli alas ja auttoi tekemään kaikkea. Vaikka kuinka vakuutin että kaikki on hyvin eikä oo mitään hätää, niin se välttämättä halus pistää Montyn päikkäreille ja sanoi, että mee vaan retoutumaan. Se laitto ruuat pojille ja ku lähdin ulos niin se autto valmistautumisessa. (Ja ulkona oli muuten kylmä... erittäin kylmä.)

Päivä meniki kyllä aika hujauksessa ja nyt sitte odottelen että kaheksalta alkaa yleinen uintivuoro! Hei ja arvatkaa mitä karkkeja K toi itävallasta tuliaisiks. FAZERIN ANGRY BIRDSEJÄ!!! Totta kai heti sanoin  ja mainostin, että guess what!

12 ja puoli tuntia

Että tämmönen ihan kevyt päivä hei! Andrew tuli kyllä kotiin kuudelta, mutta se nyt vähä tarvii apua näitten nukkumaamenovalmistelujen kanssa. Miehet. 

Aamu oliki sitte vaihteeks taas sellasta sähläämistä, että stressin taso alko pahasti hipomaan kuuta. Hugo nimittäin unohdettiin hakea kouluun. Normaalisti pistin kaiken valmiiks ja odotettiin, että meidän naapuri tulis ja nappais Hugo kouluun samalla ku vie omat lapsensa. Niinkuin hän siis tekee joka maanantai ja tiistai.

8:20 Okei Sophie tulee pian, ulkovaatteet päälle

8:30 No ehkä niiden auto oli jäässä (aamulla oli lunta!!! Se kyllä suliki sitte yhteentoista mennessä)

8:35 Okei pitäiskö nyt huolestua?

8:40 soitto Andrew'lle mutta ei vastausta. Apua koulun ovet aukee viiden minuutin päästä

Yritin soittaa kaikille mahdollisille ihmisille joiden numerot mulla oli, Andrewlle, Kirstielle, kouluun... Kukaan ei vastannu. No okei Kirstie oli lentokoneessa, mutta yritin silti onneani. Jostain syystä mulla ei ollu Sophien numeroa ja tässä vaiheessa kirosin että eirosta ei löydy englantilaisia. Eli kone auki ja googleen. No ei löytyny. Soitin 4 kertaa Andrewlle ja jätin kolme viestiä koulun vastaajaan. Miksei kukaan vastannu puhelimeen?!?!? Kello oli tässä vaiheessa 9:05 eli koulu alkanu! Aloin jo suunnittelemaan että me lähetään pian kävelemään tai otetaan taksi. Olisin voinu mennä Annan ex-hostperheen luo koputtelemaan, koska sen ex-hostäiti on kotiäiti. Valitettavasti mä olin puolisentuntia sitte nähny sen lähtevän kotoa... 

VIHDOIN sain koulun kiinni ja se nainen siellä puhelimessa nauro että "Seems like you're a bit stuck" NO EI NAURATA. Hyvä jumala ku kaikissa koulun tiedotteissa lukee että ei saa myöhästyä ja ovet menee lukkoon yheksältä ja ties mitä. Sain sitte lopulta Andrewnki kiinni ja se soitti Sophielle, joka oli jostain kumman syystä täysin unohtanu hakea Hugon. Okei en tidä miten, koska se on hakenu Hugon viimeset kolme kuukautta, mutta onneks ei sen suurempaa vahinkoa käyny ja poika pääsi kouluun kymmeneks ;)

Häslingin jälkeen pistettii Montyn kanssa maalauspaja pystyyn.

Normaallin ihmisen kädet vs. Au pairin kädet

Päikkäreitten ja lounaan jälkeen mentiin tekemään tuttavuutta oravien kanssa. Awwws Monty oli ihana, käveltiin vaan käsi kädessä koko ajan ja se ei halunnu irrottaa, paitsi sitte ku se löysi oravan. Siinä vaiheessa mut kyllä käskettiin seuraamaan.

Nyt syön nuudeleita ja wokkivihanneksia ja puhdistan päivän pölyt jaloista. Ihana päivä. Oli oikeen onnistunu, mutta siinä ku kello alko lähentelemään puolta kaheksaa nii en enää tajunnu että kuka dinosaurus teki mitä vai oliko se sittekki pupu vai yksisarvinen. Vai puhuko Hugo edes vai oliko se vaan mun oma pää.

Kukkuu kukui

Ah, ihanan laiska ja rentsi viikonloppu! Perjataina chillasin, lauantaina chillasin ja sunnuntaina chillasin vähä lisää, koska en chillannu tarpeeks perjantaina ja lauantaina. Perjantaina sain tosiaan iltapäivän/illan vapaaks, mutta se korvaantuki sitte maanantaina ja tiistaina. Tulee olemaan kyllä paljo töitä ja oon varmaan ihan yli kuollu iltasin, että turha odottaa mitään sosiaalista ihmistä tai mitään yhteydenottoa. Kirstie matkustaa nimittäin Itävaltaan työmatkalle, lähtee maanantaina aikasin aamulla ja palaa myöhään tiistaina illalla silloin ku pojat on jo nukkumassa. Samoin Andrew matkustaa, onneks englanin rajojen sisällää, lähtee aikasin ja palaa kuuden aikaan illalla. Eli tulee olemaan piiiiiiiiiitkiä päiviä. Onneks on Montyn kahen tunnin päikkärit vähä helpottamassa.

Lauantaina päivällä kiertelin kaupungilla. Ostin uuden farkut, koska kaikki vanhat parit alkaa jo hajoamaan käsiin ku ne on niin kuluneita... Mun uudenvuodenlupaus olis voinu ollu myös, että ehkä vähän useemmin käytännöllisten vaatteiden ostoa ja jätetää ne ihanat mekot sitte toiseen kertaan.

Illalla sitte tavattin porukalla Slug and lettucessa ja kyllä täällä sittekki oli yks uus au pair! Esther, joka on siis espanjasta. Ylläri. Täällä on, jos oikeen muistan, 5 espanjalaista au pairia! Ei siellä koko maassa oo varmaa enää yhtään nuorta espanjalaista jäljellä ku kaikki lähtee töiden perässä muualle. Etanasta ja salaatista sitte vaihdettiin meidän uuteen lempipaikkaan Kukuihin. (Jep, oikeesti nää nimet. En tiiä kuka ne on keksiny, mutta hauskaa niillä varmaan on ollu.) Tosin siellä ei ollu yhtä hyvää musaa tällä kertaa ku viimeks. Tai oli hyvää, mutta osa oli silti ihan omituista enkä tienny puoliakaan. Muuutta eipä se menoa kauheesti haitannu.

Kuvat Julialta. 

J + E + I 

N + J + P
(kattokaa mun hiuksia?!  Ne yltää jo alaselkään!!)

Ja kaikki samat kirjaimet mitä edellisissä kuvissa

Ja näin me avattiin tanssilattia Pauliinan kanssa kello 23.00
Me todellaki näytettiin niille brittiläisille miten tää homma toimii. 

Voi ei ja ARVATKAA oikeesti. Tää alka olemaan jo koomista, mutta mulla on todistajia näille tapahtumille eli en keksi tätä päästä. Mun laseja tultiin taas kehumaan kaks kertaa!! Yks mies jopa halus, että meistä otettais yhteiskuva, ku mulla oli sen lasit ja sillä oli mun lasit. Kuva on sen puhelimessa nii mulla ei nyt valitettavasti oo sitä näyttää teille enkä tuu koskaan enää näkemään sitä itekkään. Koomista kyllä erittäin. Voi ja arvatkaa ketkä toiset ihmiset mä tapasin. Meidän suloiset gingerheadit (tai okei, ainoastaan se yks joka kehu mun laseja viimeks oli punapää..) joihin me tutustuttiin viimekerralla!! Ne oli ihan yhtä sulosia taas.

Sunnuntai oliki sitte taas perus Lazy sunday Jandan kanssa! Tää on jo täys perinne. Vähä niinku mun ja Annan kello 19.30 kahvi joka arki-ilta. Paitsi ei enää koska se nyt otti ja lähti Lontooseen... Mentiin syömään ihan yli hyvää lämmintä omenatorttua ja sen päällä jätskiä, oi nam. Ja nyt vaan istuskelen kotona tekemättä mitään ja kerään voimia alkuviikolle.

P.s. Sain Pauliinan ja Jandan suostuteltua mukaan pilatekseen! Kyllä P, en ole unohtanut, eli torstaina tavataan!

Pilatesta muorien kanssa

Kylläpä mä oon nyt hienosti pitäny mun uudenvuodenlupauksen. Eikä ollu edes sarkasmia. (Okei ensimmäistä viikkoa viedään vasta tän lupauksen kanssa, mutta silti!) Tänään nimittäin pakkasin kamppeet pilates-tunnille! Arvatkaa paljonko maksaa kerta. Aika paljon, en tiiä onko mulla kuitenkaa varaa käydä siellä, koska se maksaa jopa huikeet 4 PUNTAA?! Eli 12 puntaa kuussa! Justihinsa. Eipä ainakaan oo tekosyytä olla menemättä ja voisin ensviikolla raahata jonku kaveriks!

Kai on vielä ihan ok jos ei muista puhelinnumerooan ulkoa. Mies siellä kassalla oli ihan että "whaaat, you don't remember your phonenumber?!" ja käytin sitte tekosyynä, että se on niin uus! Niin tosiaan, yli kolme kuukautta vanha. Ja jos mä en mitään muuta oo täällä englannissa oppinu niin ainaki osaan tavata mun etu- ja sukunimen ilman miettimistä. Miettikää että olisitte englantilaisia ja yrittäisitte lausua mun sukunimen. Ei tuu kesää, ihan liikaa ärrää ja hoota ja iitä. Tää kassamies kovasti yritti, mutta sanoin että "yeah, that's fine, no need to try!" Etunimen se osas!!

Kirstie muuten kertoi, että ei se uimahallin changing village ookkaan mikään yleinen juttu ja että siellä on kyllä myös ihan erilliset suihkut naisille ja miehillä jossai vähän pidemmällä käytävällä. No hö, pieni pettymys. Olisin halunnu elää tässä mielikuvassa että changing village on ihan normipäivää englantilaisille.

Musta muotoutu oikeen pilates-guru siellä, koska se ohjaaja monta kertaa sanoi mulle että "That's lovely!" ja kerran se jopa tuli ja sanoi että "Look, this is perfect positions, everything is beautifully in line!" ja ei, en maannut lattialla jalat ja kädet venytettynä, vaan me tehtiin vähä niinku lankkua, mutta sellasella variaatiolla, että varmaan tuntu jokasessa pienessäki lihaksessa. Pientä itsekehuskelua ilmassa... Mutta tälle tunnille siis menen jatkossakin, lupaan!

Siivosin taas tänään! Eli back in the routine everyone. Kävin myös vähä shoppailemassa ja löysin IHANIMMAN mekon IKINÄ! Oon oikeesti ihan rakastunu ja voisin pitää sitä koko ajan.

Seeprojen päitä!!

House of Fraser on ihan liian kiva ostoskekuspaikkamikälie mutta siellä on ihan liian kallista että vois aina mennä shoppailemaan. Mut miettikää mitä mä teen ku siellä on nyt ale. Toiki mekko makso alennettuna  £17 ja arvatkaa mitä oikeesti!  £35! Aika hyvä. Normaalina köyhänä päivänä shoppaillaan sitte Primarkissa. Jos on varaa edes sinne.

Aika hassua muuten, näin aihetta sulavasti vaihtaen, että tänne ei tullukkaan uusia au paireja, niinku alunperin luulin. Olis voinu kuvitella, että uudenvuoden jälkeen ihmiset tajuais että apua, ei me pärjätä, ja sitte olis tullu monta uutta aupparia. Tai sitte täällä on, mutta ne ei oo vaan löytäny tietään meidän facebookin ryhmään. 

Kiitos ja kumarrus ja anteeks. Vähä aiheet alkaa loppumaan näiden blogitekstien suhteen ku vähä totuttelen tähän arkeen palaamista vielä. Mutta pian on matkoja (Lontooseen 26.1!!!!!!!!!!!!!) niin ehkä sitte saadaan kiinnostavampaa tekstiä aikaseks.

P.s. Mulle ollaan hei nyt ihan liian kilttejä!! Mistä tää johtuu?? Kirstie tossa äsken sanoi, että mun ei tarvi olla iltapäivällä takasin ottamas poikia vastaan vaan voin jäädä kaupunkiin ja chillailla. Mitkä taka-ajatukset tässä on?? Ne pistää mut kuitenki viikoloppuna tuplatöihi ilman palkkaa ja ruokaa. Se se varmasti on.