Merry Christmas!

Hyvää joulua!  As we say it in Finnish. 

(How do you pronounce it? The ä is like the a in the word cat and the j is like the y in the word you)

I think it's only fair to write this post now in English when I'm in Finland. So here you go!

Here I am, celebrating Christmas at home! Somehow it feels like I didn't even leave. When we had a little Christmas party with my friends couple of days ago, it didn't even feel weird to be there again and speak Finnish. Well obviously it was really weird when I first came back. I literally started to laugh out loud when I heard Finnish business men talking some "serious" stuff in the airport. It was also kind of awkward when I started to speak English to the bus driver (and of course I didn't want to change the language anymore because it would've been too weird!!) and I almost bought coffee in English. And also, as I said in the last post in Finnish, I don't know how to walk in Finland anymore!! I walk in the wrong side of the road (so left side). I walk the stairs to the wrong directions. I pass people from left when everyone else is passing me from right, so we collide and then they watch me like I'm some kind of criminal who's trying to kill them. Well excuse me!

I'm sorry I know you don't understand this photo if you are not Finnish but I just had to put this. My life was completed again after I bought these chocolates... <3 Guess who's going back to England suitcase FULL of Fazer.

It. Is. Cold. (Well today it was only -17C) Absolutely so cold that I have to wear 2 pairs of leggings under my trousers and all kinds of warm woolen clothes from socks to hat. And we definitely did get a white Christmas this year and I love it! 

So in Finland we celebrate Christmas in the 24th of December so this party is already over for me! We had a huge meal with all Finnish Christmas food (no reindeer, that would be cruel during the Christmas time) like pork, two types of salmon, different vegetable casseroles, liver casserole (they look like baby food because the casseroles are all really smashed), potatoes, salad... And then as a pudding we had chocolate cake with self made mango sorbet. Yummy!

So my grandparents and my uncle came to our house and we ate together. After that we went to eat (again) with my cousin's family and there we met with the whole family who lives in the same city. It's kind of nice that everyone lives like 1-4 km apart from each other so we can easily meet and get together! 

Everyone came with their boyfriends and I'm there like "Hi, this is my boyfriend Karl Fazer". Okey sorry, bad self made Finnish chocolate joke...

These two lovely ladies are my dear cousins, believe it or not! :P

I hope you all enjoy your holidays! Eat, eat and eat, Christmas is only once a year ;) You can start exercising next year! 

See you soon xxx

Lunta tulvillaan

Siis tää on ehkä maailman omituisin fiilis istua täällä Suomessa nyt ja odottaa junaa. Vietin yön sukulaisilla, eli vielä en päässy lapsia pakoon. Voin myös todeta, että kaikki 5 vuotiaat, maasta riippumatta, on ihan samanlaisia. Heti ku astuin sisään nii siellä oli dinosauruksia, Angry Birdsejä ja ties mitä kaikkea. Kello oli jo puol 10, mutta raukka pikkuinen pikkuserkkuni ei ollu suostunu menemään nukkumaan ennenku se oli leikkiny mun kanssa. Siellä se sitte oli hyperaktiivisena ja väsyneenä ja esitteli mulle kaikki uudet lelut mitä en ollu nähny n. puolivuotta sitte ku viimeks nähtiin. Siinä muuten yks uus yhdistävä tekijä 5 vuotiaille. Ne puhuu ja paljon. Mä aattelin, että se on vaan Hugon juttu, mutta ei, kyllä se Andreaski puhu ihan yhtä kovaa, paljon ja nopeeta. 

Lentojen kanssa ei ollu mitään ongelmaa! Tosin melkeen myöhästyin koneesta pikkuriikkisen asian takia. Istuskelin ja luin lehtiä mitä olin ostanu ja rupesin siinä sitte kelaamaan, että menee ihmeellisen hitaasti tää aika. Vaihtoaikaa piti olla jotain kolmisen tuntia, mutta kyllä tää nyt alkaa tuntumaan jo viideltä tunnilta. Sitte iski minipaniikki ku tajusin hetkeä myöhemmin että herran jumala, mun kaikki kellothan on vielä Englannin ajassa!!! Äkkiä tarkistamaan mikä se oikee aika on ja tosiaan, koneen lähtöön ei tosiaan ollut enää ku vähä alle tunti. Hehe. No pulassa oltais oltu vasta sitte, jos ne olis kuuluttanu että nyt olis Nahid parempi lähtee koneeseen.

Tosin lähtö sitte viivästyki (Kööpenhaminasta Helsinkiin) 20 minuuttia, koska jotku kolme pöllöä matkustajaa oliki päättäny, että eivät he lähde tälle lennolle mukaan. No okei, en tiedä syytä, mutta pöllöjä silti. Joten, niiden matkatavarat piti kaivaa sieltä ruumasta... Siinä meniki sitten pikkuinen tovi. 

Opin muuten sen, että suomalaisten bisnesmiesten vitsit on kyllä kuivia... Anteeks nyt vaan. Kuuntelin näitä miehiä siellä lentokentällä ja keskustelut oli vähä tätä luokkaa

"No koskas se maailmanloppu tulikaan?"

"No eikös se huomenna ole?"

"No niihän se tais olla. Pitääpä valmistautua siihen tai kuollaan kaikki. He. He."

"He. he."

Voi antakaa mun kaikki kestää:D Repesin kyllä ja hihittelin siinä sitte yksin itsekseni. Oli kyllä niin outoa ku kuulin Suomea ja sain melkeen sydärin ku mun eteen tuli istumaan joku Iltalehden kanssa. Mulla oli vaan ihan hirveen dorka hymy päällä koko ajan enkä edes tiedä miks! Uskokaa tai älkää, oli oikeesti tosi siistiä kuulla Suomea ja nähdä Suomalaisia ja kaikkia suomalaisia juttuja. JA LUNTA!!!!! Olin oikeesti varmaan ku se Japanilainen turistiryhmä siinä mun vieressä ja kaivoin heti kameran esiin ja näpsin vaan valokuvia harmaista ja koiranpissaa täynnä olevista lumikinoksista. 

Seisoin ulkona vaan 5 minuuttia odottamassa bussia Helsingin keskustaan ja silti jäädyin ihan kuoliaaks. Päästä varpaisiin asti. Vaikka olinki kuullu suomea nii mun mä en kuitenkaa ite vielä tajunnu puhua suomea. Ku bussikuski otti mun matkalaukun, sanoin että "Thank you!" Toki se sitte rupes puhumaan mulle englanniks, enkä mä nyt enää siinä vaiheessa kehdannu vaihtaa kieltä että "Nii että suomeakin voi puhua jos haluat." Se saatto kyllä vähä miettiä että mitähän mä pelleilen, ku Meri soitti mulle bussissa ja puhuin sitte suomea tietysti. Muutenki aina ku törmään johonki nii sanon aina "Sorry" tai "excuse me" ja Suomalaiset kattoo mua, että "Oletkos siinä kunnolla hullu hulttionuori". :( Miksei täälläki vois olla ihania kohteliaita brittejä.

Mun aivot muuten ehti kääntyä täysin vasemmalle puolelle ku olin Englannissa. Mä en osaa enää kävellä rappusissa saatika ohittaa tai väistää ihmisiä! Väistän aina vasemmalta puolelta ja kävelen rappuset ylös vasemmalta puolelta niin totta kai kaikki tulee silloin mua vastaan ja törmää! Tää on ihan sama juttu ku ekaa kertaa Englannissa. Saa nähdä jäänkö autonalle heti ku pääsen kotiin, Helsingistä selvisin mutta katotaan tää Vaasan meno.

Nyt juna-asemalle! Anteeksi kuvattomuus, lisäilen sitte vähä myöhemmin.

Täällähän minä

Täällä mä nyt olen Birmingamin lentokentällä!! Ja heti dataan, tietysti, teekupposen kanssa. Musta ja Birminghamin juna-asemasta ei kyllä varmaan koskaan tuu ystäviä tai edes läheisiä tuttuja... En taaskaan selvinny ongelmitta mun jatko junaan! Olin kuitenki varautunu paremmin ku viimeks ja nyt tarkistin ennakkoon, miltä laiturilta juna lähtee. Eli säntäsin laiturilta 6 laiturille 4. Liian myöhään. Voi hyvää päivää. Ne ovet meni kirjaimellisesti kiinni mun nenän edestä ja kaikki ihmiset sisällä kattoi että "no voi raukka, olisit tullu aikasemmin." 

Äkkiä junasovellus auki puhelimesta ja pikahaku miltä laiturilta lähtee seuraava juna lentokentälle. Tän junan lähtöön oli 3 minuuttia. Juoksin taas hiki pinnassa rappusia ylös ja alas ja just ehdin! Tajusin sitte jälkeenpäin että niin, käyköhän mun junalippu nyt sitte tässä junassa, koska tää on eri yhtiön juna. Mutta en tavannu konduktööriä, niin ei koskaan saada tietää. Lentokentällä mulla ei oo ollu mitää ongelmaa. Oikeesti junalla matkustaminen on paljon vaikeempaa ku lentokoneella, koska täällä ohjataan kaikki kädestä pitäen ja jokasessa kulmassa ja kolossa ja melkeen vessanpöntössäki on kyltti, että mihin pitää mennä ja mitä tehdä. 

Voisin tässä nyt sitte aikani kuluksi kirjottaa ihanasta vikasta päivästä! Oli kyllä hyvä lopetus tälle kolmelle kuukaudelle, koska kaikki meni taas suunnitelmien mukaan. Tai meidän raukka potilas tietysti oli sairaalassa puolet päivästä, mutta meillä oli Hugon kanssa ihan mahtavaa aikaa! Mikähän siinä on, että se on aina ku unelma lapsi lomilla, mutta draamakuningas arkipäivisin. 

Meillä oli siis ekana ohjelmassa Bunny hunt. Lähettiin ulos metsästämään Montyn kadonnutta pikkupupua ja jee löydettiin se! Olisitte nähny Montyn ilmeen ku annettiin se takasin. Sen naama levis leveempään hymyyn ku Naantalin aurinko ja se vaan halas sitä pupua ja hymyili ja halaili ja hymyili ja halaili. Aww. 

Vähä tihkutti vettä, mutta mentiin silti Pittville Parkiin, koska se oli ihan lähellä meitä. Onneks oli taas ruokaa pullasorsille! Niilläki on oikee jouluateria, ku me käydään joka päivä syöttämässä niitä. 

Sit alko valitettavasti satamaan jo vähä isommin, nii me sitte päätettiin yhteistuumin, että mennään kirjastoon hakemaan vähä lisää Captain Underpantseja ja dinosauruskirjoja! Onneksi navigaattorini auttoi tässäkin asiassa ja selvittiin ku selvittiinki kirjastolle asti. Hugo tosin on oikeesti tosi hyvä muistamaan reittejä! Se kans selitti ihan innoissaan että "And now we turn right and then can you see tat building, then we turn left". Lopulta se tokas vielä että "What would you do without me." No niimpä!

Sillä kirjastolla oli siis ihan oma pieni rakennuksensa kokonaan omistettuna lapsille ja lastenkirjoille! Eli ei tarvinnu koko aikaa hyssytellä Hugoa kun aikuiset opiskelee tai työskentelee. Ei jääny muuten kirjastonhoitajillekkaan epäselväks, mikä on Hugon leludinon nimi, mistä dinosauruksesta se tykkää eniten (Tri-tri-triceratops!) ja mitä me oikeen tehdään siellä. Heti kun nimittäin astuttiin sisään nii se marssi tiskille ja "We are here to get some dinosaur books. I also have a pet dinosaur, his name is Dumper and he has babies too but they are not with us. Do you need a library card to get these books?" 

Kattokaas mitä mä löysin

Ihana lapsi ku se tykkää kirjoista

Palattiin sitte kotiin neljän uuden ihanan kirjan kanssa! Ruvettiin kyllä sitte heti askartelemaan Dumperille sänkyä. Muistin, että mähän tapasin tehdä mun omalle koiralleni pahvilaatikoista sänkyjä ja ties mitä muuta,  niin Hugo varmaan rakastais tehdä Dumperille oman sängyn. Enkä tosiaan ollu väärässä. Siitä tuli ihan mahtava ja käytettiin siihen ainaki pari tuntia aikaa!

Viimeks näin Hugon näin innoissaa askartelusta sillon ku tetiin se iso Dinosafari juttu. Huomatkaa laatikon oikeassa alakulmassa oleva keksihylly

Ja arvatkaa nukkuko Dumper tossa sitte yön. Todellaki nukku.

Kirstie ja Andrew oli ihan innoissaan, että mun pitää sitte lähettää paljon kuvia, varsinkin lumesta! Varmaan outoa herätä huomenna aamulla, ku ensimmäinen asia mitä mä kuulen ei ole "Nahiiid, Dumper wants to have cereals for breakfast." Tai vaihtoehtoisesti "Iiii iii niii nii ii ii" Dinosaurus kieltä, voin suomentaa teille "Haluan aamupalaa!" Mä alan olemaan jo tosi hyvä puhumaan dinosaurusta.

Nyt lähden kohti porttia! Nähdään pian Vaasa (= Huomenna illalla)

edit// Nii enkä muuten lähde kohti porttia koska porttia ei kerrota. Lennon pitäis lähteä 20 minuutin päästä, mutta portti aukee vasta 40 minuutin päästä myöhästymisen takia. Että toivottavasti ei tuu muita ongelmia!

xxx

Huomaavainen Hugo ja Mussuttava Monty

Apuapuapuapuapua huomenna pitäis lentää kotiin!! Tai no kotiin ja kotiin... Helsinkiin ja sitte perjantaina kotiin! Jos selviän maailmanlopusta. Mutta voisin nyt selitellä vähä mitä kaikkee oon puuhaillu viimeset kaks päivää.

Eli tiistaina siis ajattelin playgroupin sijaan mennä vähä ruokkimaan ankkoja, koska Monty vois istua vaunuissa ja Hugo sais touhuta ja väsyttää itseään. Se oli tänää ehkä maailman ihanin isoveli, lapsi, poika, mikä vaan, koska aina ku mä pyysin apua se tuli heti auttamaan ja teki asioita käskemättä! Olin nimittäin aika paniikissa että miten mä selviän yhden vaativan kävelykyvyttömän ja yhden vaativan kävelykyvyllisen kanssa, mutta parempaa päivää ei olis voinu olla! 

Kaikki alko heti aamusta, ku Hugo rupes naurattamaan Montya vaipanvaihdon yhteydessä. Sen jälkeen se hihka,s että se voi ottaa Montyn vaatteet esille, että mun ei tarvi. Pukemisen jälkeen ruvettiin pakkaamaan reppua yhdessä ja Hugo tarjoutui tekemään meille kaikille eväsleivät alusta loppuun! Ne oli tosin marmite leivät, että jee... kiitos siis tuhannesti. Kerroin että mulle riittää vaan voi ja makkara, mutta "No, that's not possible. You have to have marmite." No kiitos nyt siis suuresti. Mutta söin nätisti ja mukisematta. Miten englantilaiset voi tykätä siitä tavarasta?? Ehkä se on vähä sama niille ku salmiakki meille.

"This is how Monty's going to look like!"

ihih<3

Vähä on ruuat ympäri naama mutta annetaan se anteeks 

Tehtiin muuten lentokone

Ja se muuten lensi

Tavattiin puistossa Hugon yks luokkalainn Max niin kaikki meni sitte siltäki saralta ku unelma. Eli pojat juoksi pää kolmantena jalkana milloin missäki ja minä sain viihdyttää meidän mr. Biscutia! Juttelin samalla tän pojan äidin kanssa ja voitteko kuvitella, että se oli luullu, että molemmat pojat on mun. Tai siis aina ku se näki meidät koulussa. No mikäs siinä, mutta ehkä ei kuitenkaan.

Tässä taas hieno esimerkki näistä yksityiskouluäideistä, hienot oli vaatteet laitettu leikkipuistoonki, korkkarit ja kaikki. (Älkää ymmärtäkö väärin, se oli oikeesti tosi mukava.) Samalla selvis, että hän itse on kotiäiti. Eli vietetään minuutin hiljainen hetki sen aviomiehen palkalle, jolla maksetaan kallis yksityiskoulu, äidin hienot vaatteet ja matka jouluks Ranskaan.

Loppupäivä meni samoilla linjoilla! Oli siis mukava sanoa, että päivä oli erinomainen!

Emergency room

Jos tunnet olevasi huono au pair, koska unohdit lapsesi nallen päiväkotiin tai annoit heidän katsoa tv:tä ennen kuin on lupa. Lueppa seuraava teksti niin olosi helpottuu huomattavasti!

Eli eilisten tapahtumien takia olin vähä puulla päähän lyötynä koko päivän, enkä tienny miten päin mun olis pitäny olla, eli päätin sitte jättää tän kirjottamisen tähän iltaan. Eilisestä tosiaan tuli vähän erilaisempi päivä mitä oli tarkotus tulla ja kun mä sanon erilainen, mä todella tarkotan erilainen. 

Aamuhan oli tosiaan ihan normaali, Hugon joululoma, Monty kotona, perus aamupala, leikkimistä jne. Alettiin valmistautumaan playgrouppiin ja mä pistän välipalareppua valmiiks. Kuuluu kova KRÄSH ja Montyn itkua. (Samasta tilasta siis, se on sellanen iso olkkari/keittiö/ruokailutilayhdistelmä.) Minä sydän kurkussa juoksen tähän olkkariosuuteen katsomaan, että mitä tapahtui ja Monty makas lattialla. No ajattelin, että perus kaatuminen, ei hätää. Otin syliin ja rauhottelin. Ei rauhottunu. Vilkasin, että onko missään mitään vikana ja sen oikea nilkkahan oli melkeen tuplasti toista nilkkaa paksumpi ja edes keksit ei kelvannu. Soitto Kirstielle, huuto Hugolle yläkertaa "DOWNSTAIRS. HOSPITAL. NOW!" ja kohti lääkäriä.

Lähtöä ei kyllä nopeuttanu/helpottanu yhtään se, että Hugo keksi huutaa ja itkeä ja raivota kaikki mahdolliset sanat mitä se osas. Ai miks? Koska se ei päässy leikkimään playgrouppiin niillä leluilla. Tässä vaiheessa mäki olin jo "BAD AU PAIR!111!11!1!1!!!" ja "I'M NEVER GONNA PLAY WITH YOU AGAIN!!!" Mutta mulla meni oikeestaan kaikki toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos koko sen matkan ajan ku mentiin puolijuoksua sinne ensiapupaikkaan. Mikälie sitte ikinä onkaan suomeks. Varmaan taisin nyökytellä koko ajan ja olin että "Yeah yeah, that's right."

Selvittiin paikanpäälle, Hugo oli rauhottunu tässä vaiheessa, ja selitin sitte tällee vastaanottonaiselle, että mitä on tapahtu ja jäätiin odottamaan hoitajaa. Monty ei enää itkeny, Hugo ei huutanu, kaikki oli hyvin, paitsi Montyn nilkka, joka ei näyttäny mitään paranemisen merkkejä. Parikymmentä minuuttia odotettiin ja hoitaja tuli sisään, otti Montyn painon, lämmön ja antoi lääkettä. Kirstie tuli myös tässä vaiheessa sairaalaan ja selitin sillekki sitte että mitä tapahtui. ONNEKS se ei syyttäny mua millään tavalla, koska "these things could really happen to anyone, don't worry sweetie!" ja pikku taakka putos kyllä sydämen päältä. Mutta ei kuitenkaan. 

Kirstie jäi sitte Montyn kanssa odottamaan lääkäriä ja mahdollisia röntgenkuvia ja me lähdettiin Hugon kanssa takaisin. Ei mitään muistikuvaa enää mistään playgroupeista tai raivokotauksista. Voi huoh...  Ymmärrätte varmaan ku sanon, että oikeestaan mulla ei oo mielessä eilisestä mitkään muut asiat, ku ainoastaan Kirstien ja Montyn sairaalakäynnit aina vähän väliä. 

Koska mä en nähny mitä oli tapahtunu, niin ajattelin ensin, että Monty oli potkinu sellasia tennispallon kokosia palloa ja liukastunu. Kirstie tuli kuitenki lääkäristä takaisin ja kertoi, että ne oli ottanu röntgenin ja siinä näkyi ihan ku olis ollu pieni murtuma. Lääkärit tosin sanoi, että se voi olla myös verisuoni. Voi ootteko tosissanne, murtuma vai verisuoni. Onneks ne on niin samanlaisia... Eli tosiaan sitte keksittiin "rikospaikan" tutkimisen jälkeen, että monty oli todennäköisesti kiivenny sellaselle n. 30 senttiä korkeelle korokkeelle, missä on sen kaikki lelut ja yrittäny kurotella niitä DVD:itä hyllyltä. Niinku se siis tekee aina, eli tää ei olis ollu mikään tuulesta temmattu juttu. Tällä kertaa se vaan olis sitte liukastunu johonki leluun ja kaatunu kovaa toisen lelun päälle. Ja siitä tämä kräsh ääni. No me ei koskaan saada tietää mitä tapahtui, koska kukaan ei nähny sitä tilannetta ja valitettavasti Monty ei osaa puhua vielä niin paljoa. 

Keskiviikkona K ja M menee sitte käymään lastenlääkärillä ja TOIVOTTAVASTI ne osaa sanoa sitte että mikä siinä jalassa on. Se ei oo enää yhtään turvonnu eikä Monty arasta sitä jalkaa. Se ei vaan pysty astumaan/kävelemään sillä. Se ei kuitenkaan mitenkään pelkää sitä jalkaa, antaa kaikkien koskea siihen ja pystyy nojaamaan siihen. Mutta seistä tai kävellä se ei pysty, mutta siitä huolimatta se ei rupee itkemään jos se vahingossa yrittääki nousta ylös. Että en sitte tiedä mikä siinä on.

Tää päivä oli vuorostaan taas ihana (eikä kukaan oo edelleenkään mulle vihainen), mutta kirjotan siitä sitte joskus ku oon siivonnu mun huoneen, heittäy rikkinäiset farkut, paidat ja kengät pois ja kattonu vähä tavaroita mukaan Suomeen! 

Includes a summary for Janda

Sain kuulla eilen valituksia siitä, että mä kirjotan tätä blogia suomeks. Aina ku nähdään Pauliinan kanssa, nii mun ei tarvi selittää kaikkea mitä on tapatunu, koska se lukee mun blogia! Samalla Janda tokas, että  "Apparently your whole life is in your blog. So, you have to do a summary for me." Ja näin myös lupasin tehdä. Saa nähdä jaksanko jatkaa tätä kääntämistä koko aikaa. Ehkä yks kerta riittää ku se huomaa, että ei täällä tapahdu mitään maailmaa järisyttävää.

Okey, Janda, as I promised, here is a summary just for you (and all the others if they find their way to this blog). I guess this is going to be the only time I'll do a summary in English because you may find that there is actually nothing interesting in my blog and the only ones who actually read this, are my mom and, apparently, Pauliina. My friends say they read this but I seriously doubt it ;)

Eilen tavattiin joulukahvien merkeissä Pauliinan, Jandan, Monikan, Tsekkiläisen tytön ja Julian kanssa ja voitteko kuvitella, että ne työntekijät heitti meidät ulos Strabucksista! Okei me istuttiin siellä kolme tuntia, mutta jokainn meistä osti ainaki kaks juomaa ja sen lisäks ostettiin vielä sämpylöitä ja ties mitä. Se tarjoilija näki vaan sen tilanteen, ku me oltiin just lopetettu ja se luuli, että oltiin istuttu siinä jo kauan ilman mitään. Mut oltiin kivoja ja toteltiin sitä. Vaikka me maksetaanki puolet sen palkasta.

So we met with some of the girls for a christmas coffee at Starbucks and can you imagine that they kicked us out from there. Obviously she didn't realize everyone of us bought like two drinks and something to eat! But, of course, because we are so nice we listened to her and left. Even though she should let us stay there because we pay half of her salary.

No jatkettiin siitä sitte yhteen pubiin nimeltä Bentleys! Oli muuten aika siisti paikka, koska se ei ollu sellanen vanha, puinen ja haiseva pubi täynnä vanhoja miehiä, vaan siellä oli ihan uudet sohvat ja tuolit ja muutenki tosi modernia. Ainut mikä ei ollu modernia, oli musiikki. Siellä soi vähä sekasin vanhoja joululauluja ja sekasin jotain vanhoja hip hop ja pop biisejä. Oli aika koomista, ku Petteri Punakuonoa ennen soi Busta Rhymes. Mietin vaan kuka oli suunnitellu soittolistan. En oo varma kehtaanko sanoa tätä, mutta kajautettiin Pauliinan kanssa kovaa ja korkealta Petteri Punakuonon sanat suomeks samalla, ku se soi taustalla englanniks. Olisitte nähny Jandan ilmeen. Lupasin lähettää sille suomalaisia joululauluja, koska sen mielestä ne on nii omituinen ajatus. Koska Suomalaisethan ei tosiaan laula, tuppisuita ollaan koko kansa.

After Starbucks we just continued with Pauliina and Janda to a pub called Bentleys and that was actually really nice and cozy place! Like most of the English pubs this one wasn't all wood, it didn't smell weird and there were no old creepy men. So it was quite modern. The only thing that wasn't modern, was the music. The playlist was a mix up of old christmas songs and old hip hop/pop songs. It was kind of funny when after Busta Rhymes they played Rudolf the red nose reindeer. I wonder who made the playlist. Of course during Rudolf the red nose reindeer we sang the song out loud in Finnish with Pauliina. Janda, your face was really worth seeing. Even though you may find it weird, we do have christmas songs and we do sing in Finnish.

Pictures from Google, obviously

Pelasin muuten biljardia pitkästä aikaa! Vähä meni parikertaa huti nimeltämainitsemattomista syistä, mutta onnistuin silti voittamaan! Toisaalta se voitto tapahtu vaan sen takia, että Janda löi sen kasipallon väärää pussiin. Musta tuntuu, että mä onnistuin ehkä osumaan jopa yhteen omaan palloon koko pelin aikana! Aika rautasta taitoa etten sanois. Pauliina on varmaan tosi ylpeä että tuntee meidät, koska oltiin varmaan koko biljardin historian parhaimmat pelaajat.

I also played pool! Well, I missed 'couple' of shots because of unnamed reasons but I still won! Well, I didn't win because of my great skills. Janda just shot the 8 ball to the wrong place. I think I actually hit only one of my own balls and that's it. I would say that this is just pure talent. Pauliina must be very proud to know us, because I think our game was the best game ever played in the whole pool history.

Voisin tosin syyttää näitä palloja mun huonosta pelitaidosta! Keltaset ja punaset. Oikeesti. Meidän piti kysyä vieressä pelaavilt miehiltä miten näillä pelataan
Maybe I can blame these balls for my bad success in pool . Yellow and red. Seriously. We had to ask the guys in the next table is it still the normal game.

Viiden tunnin istumisen jälkeen oiottiin vähä jäseniä ja siirryttiin Copaan. Tiedän, me ollaan ihan hirveen aktiivisia ihmisiä. Meillä oli kyllä ihan mahtava ilta, vaikka saatettiin olla välillä pubien friikit. Koska välillä naurettiin lattialla ja välillä tanssittiin sohvalla. Siis istualleen, mutta silti vedettiin silti täysillä.

So after five hours of sitting we stretched our legs a little bit and walked to Copa. To sit. I know, we are very active! The evening was great even though we were sometimes the weirdos in the pub because sometimes we just laughed on the floor, sang and sometimes we danced on the sofa. We were sitting during the dance, but still, we danced.

Älkää antako rauhallisten ilmeiden hämätä, meno ei ollu näin levollista.
/ Don't let these peaceful looks trick you, the evening was not this calm

Mitäs tänään tapahtui...? Perus laiska sunnuntai, eli kävelyä ja kahvittelua. Tavattiin siis Theresan jäähyväiskahvien merkeissä! Vaikka mulla ei ookkaan enää pennin pyörylääkään jäljellä. Tää Joulu on vaan syöny mun pienen palkan kaikki rippeet viimeistä senttiä myöten. (Onneks huomenna on palkkapäivä!) Eli Theresa siis lähtee Englannista lopullisesti takaisin Saksaan! Mahtaa olla outoa, koska se on kuitenki viettäny 9 kuukautta täällä. Mun mielestä on outoa mennä kotiin alle kahdeks viikoks kolmen kuukauden jälkeen! 

So what happened today. Lazy sunday, as always, including a walk with Janda and Starbucks with some of the girls (even though I literally didn't have a single pence left after all the christmas shopping) because Theresa is leaving England for good (yes, I learned that phrase today so of course I'm gonna use it now)! I'm sure it's so weird for her to go back home after 9 months. Because it is so weird for me to go home after three months for only two weeks! 

Nyt vaan lahnailen mun huoneessa ja odotan tulevaa viikkoa! Sovittiin Pauliinan kanssa, että mä pistän mun matkalaukun täyteen fazerin suklaata ja salmiakkia ja ku tuun takasi Englantiin, me pidetään oikeen mässäily suomi-ilta. 

Now I'm just being very lazy, watching big bang theory and waiting for next week! We made a deal with Pauliina that after Christmas I'm gonna pack my suitcase full of Finnish chocolate and salmiakki (Apparently called salted liquorice) and we are going to have a Finnish evening. Unfortunately I can't bring a reindeer to England but be prepared Janda, because you have to taste the salted liquorice.

Good night sleep tight don't let the bed bugs bite. P.s. Feel free to correct all my mistakes. I know you want to.

Lukutelttoja ja autoratoja

Eli perjantai tuli ja meni. Vähän pelottavaa ajatella, että kuinka nopeesti tuleva viikko sitte menee. No kuitenki, Hugo saapui kotiin siinä 12 aikaan ja kuumeisesti sitte mietin että mitä pitää tehdä. Tosin, olis pitäny muistaa half termistä, että eipä mun tarvi ku yks pieni ja yksinkertanen asia ehdottaa, nii ajan kanssa siitä muotoutuu jo iso leikki. 

Esimerkiks otettiin yks superylisiisti hot wheels auto joka menee nopeempaa ku kuuraketti ja alotettiin vaan leikkimään sillä. Lopulta päädyttiin siihen, että olkkari/keittiö oli kaaoksen vallassa, koska oltiin rakennettu ties minkälaista rataa sille autolle. Tai Hugo rakensi ja mun piti aina päästä ratoja läpi. Mä pääsi ensimmäisen kentän läpi ekalla yrittämällä, mutta sitte alko tulemaan jo dinosauruksia jotka söi mun auton tai aavikoita joihin mä kuljettajana kuihduin janoon. Yritäppä päihittää fyysisesti 5 vuotiaan ja henkisesti 5 vuotiaan mielikuvitusta!

Näissä kuvissa tää rata on vielä testausvaiheessa.
Ihmekkään ku kuolin koko aja, ku noi peitot oli täynnä klumppuja! Ja yrittäkää ite laskeutua sohvalta tyynylle ja siitä toiselle tyynylle. Ni.

Mutta ei meiltä draamaakaan puuttunu, tietenkään. Meillä oli askartelupaja myös yhdessä vaiheessa pystyssä ja yhteen paperiin tuli reikä. Tän seurauksea sitte 'pientä' taistelun poikasta, kunnes ehdotin lukutelttaa. Tehtiin se pari kertaa half terminki aikana, eli me rakennetaan yhdessä semmonen iiiiso maja ja pistetään sinne sisälle tyynyjä ja kirjoja. Johan alko herra olemaan yhteistyökykynen ja ihan innoissaan se sitte taas suunnitteli isoa majaa meille. 

Joulupukki putoo kuusenlatvasta poron päälle

On mulla sosiaalinenki elämä täällä. Julia pisti viestiä illalla että jos tavattais pitkästä aikaa kaupungilla töiden jälkeen ja vaan oltais ja istuttais ja mietittäis että ah perjantai. Käytiin tutustumassa pariin uuteen pubiin täällä ja Julia melkeen rupes hyppimään riemusta, ku siltä kysyttiin henkkareita toisen pubin ovella (vaikka kello oli vasta seittemän..?). Hänhän tosiaan on 25. (Asian vierestä, voitteko uskoa, että se on työskennelly vankilassa sellasten ryhmäsessioiden vetäjänä! Ihan ylisiistiä!)

Lähdettiin kyllä siinä neljän tunnin istumissession jälkeen kotiin päin, koska au pair on yhtä kuin vanhus ja oltiin kuolemanväsyneitä..

Huomenna kuitenki tavataan taas joulukahvien merkeissä isolla porukalla niin piti vähän säästää viimesiä roposia siihenkin! Nyt kiitän, kuittaan ja kumarran ja toivotan hyvät yöt.

Kulkuset, kulkuset

Jingle bells, jingle bells

Jingle all the way

Oh, what fun it is to ride

In a one horse open sleigh

Jingle bells, jingle bells

Jingle all the way

Oh, what fun it is to ride

In a one horse open sleigh

Piti muuten tarkistaa netistä että miten noi sanat menee tossa hevoskohdssa, koska kaikki laulaa sen niin nopeesti, että mun versio on ollu enemmänki "in a oneasdfghjklkjhgf". Oon kuunnellu koko päivän joululauluja. Ehkä osittain sen takia, että oon kierrelly kaupoissa ostamassa VIHOVIIMEISET joululahjat! Eli en olis ees päässy pakoon joulumusaa, vaikka olisin halunnukki. 

Tässä vähä brittiläistä joulufiilistä. Arvatkaa soiko kertsi päässä!

Puhuttiin taas eilen vähä suomalaisista perinteisistä jouluruuista nii yritä siinä nyt sitte keksiä nimiä kaikille porkkanalaatikoille ja mädille. Yritin kyllä selittää että "Fish babies!" Mutta ehkä se nyt ei sitte kuitenkaan ollu hyvä kuvaus. Andrew kysyi kans että syödäänkö me poroa jouluna ja niiden ilme oli kyllä näkemisen arvonen ku sanoin, että se nyt voi kuulua ihan normaaliinki ruoka-aikaan. "Don't tell Hugo you eat father christmas' reindeer's in Finland". 

Samalla ne ilmotti että ne on ajatellu matkustavansa joskus lappiin kattomaan Joulupukkia! Oli mun vuoro esittää erittäin hämmästynyttä ku nää sanoi, että matkat maksaa helposti päälle 3000 puntaa. Mutta ilmeisesti ne haluaa kokea poroajelut ja joulupukin pajan. Ne vois pistää pojat tonttukouluunki. Oli muuten yli outoa ku oltiin matkalla Birminghamiin, nähtiin iso mainos kilpailusta, jossa pystyi voittamaan matkan lappiin! Englantilaisilla saattaa olla linnat ja stonehenget, mutta meilläpä ajellaan porolla ja syödään se jälkikäteen. 

Monty on kartottanu taas sanavarastoaan ja bisci tarkottaa biscuittia. En kyllä yhtään ihmettele enää, ku psykan opettaja joskus kertoi, että lapsen ensimmäiset sanat viittaa yleensä tärkeisiin asioihin. Monty on nimittäin kartuttanut sanastoaan taas biscutilla (tai oikeestaan siis bibi) Monty on oikeesti toiselta nimeltään mr. Biscuit. Teidän pitäis oikeesti nähdä millanen keksinrohmuaja majava se on! Ja jos se ei saa keksejä nii se saa sellasenki kohtauksen, että oksat pois. Kirstie ei suostunu tänään illalla antamaan jälkkärikeksiä, koska Monty ei syöny yhtään ruokaa, niin se mielenosoitus mikä siitä herrasta lähti. Wou. Innolla odotetaan sitä ikää, ku se oikeesti osaa puhua (= huutaa sanoilla). 

Näin meillä esiinnytään kadulla! Eihän siinä voinu ku pysähtyä ja jammailla ite mukana

Jäätyneet kuulokkeet

Tiedättekö sen tunteen, ku kuulokkeiden johto jäätyy. Tänään mä koin se pitkästä aikaa! Nyt nää pakkaset alkaa olemaan jo ihan kunnolliset. Raukat pojat jääty taas matkalla pysäkille, joten totta kai mä sitten pelastin tilanteen, annoin mun hanskat ja jäädyin ite. Toki olis ollu viisainta ottaa mukaan hanskat Hugolle, mutta ei täältä talosta löytyny mistään! Englantilaiset on siitä hulluja että ei täällä kyllä kauheen monella nää hanskoja kädessä. Mulla oli sormikkaat jo syyskuussa, nii täällä nää kulkee vieläki t-paidalla. 

En kyllä vieläkään ymmärrä kuka lastenvihaaja on suunnitellu noi koulupuvut pojille. Taisin valittaa tästä samasta asiasta joskus lokakuussa, ku oli vielä plus asteita, mutta nyt miinus asteilla noi shortsit on jo tosi julmat. Ihmekkään ku raukka valitti koko ajan, että "Nahiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiid I'm cold!" Jahdattiin sitte vähä dinosauruksia siinä matkalla pysäkille nii johan tuli lämmin.

Halloween tuli tänne vähä jäljessä

Kattokaa nyt miten surullisen näköisiä :(

Ens viikolla alkaaki sitte joululoma (tai muilla paitsi mulla) ja pitäis keksiä jonkinlaista toimintaa ylivilkkaalle 5 veelle. Monty nyt menee tossa vieressä aina ja se on ilonen jopa tyhjästä murolaatikosta. Hugo onki sitte vähä haasteellisempi. Ehkä me voitais vähä leipoa ja sitte askarrellaan taas joku iso juttu. Vähä niinku tehtiin se jumalaton dinosaurus safari silloin half termin aikaan! Tällä kertaa vuorossa vois olla winter wonderland.  Vähä niinku meidän talo tällä hetkellä. Ei epäilystäkään, etteikö Kirstie olis jouluihminen. Melkeen joka päivä se tulee taas innoissaan jonku uuden joulukoristehärpäkkeen kanssa ja sitte mietitään noin puoli tuntia, että mihin se sopis parhaiten. Voitte kuvitella Andrewn innostuksen asiaan!

Nyt meen syömään jotain ihanaa lihajuttua ja uunivihanneksia! Ei tää Englantilaisten ruokakulttuuri oo mikää huippu, mutta sitte ku nää innostuu tekemään ruokaa nii sehän on iso ateria ssilloi.

Miinus kolme astetta

Talvi on tullut!! Oi ette voi kuvitellakkaan kuinka onnellinen mä olen, ku täällä ulos mentäessä ei jäätyny sormet tuulesta vaan pakkasesta! Olin jopa unohtanu miltä tuntuu ku veri lähtee kiertämään poskissa sisällä pakkaskävelyn jälkeen. Ah näitä elämän pieniä iloja. Tosin koko kaupunki oli ihan sekasin että way to go Englantilaiset! Kaikki varas aamulla kauheesti aikaa, jotta ne sais skrapata (onko toi se oikee sana?!) pienen jään auton ikkunoista.

Onnistuin jopa matkalla playgrouppiin ohittamaan kaks autoa jotka ei käynnistyny. Kuulu vaan se epätoivonen yritys. Saattaa kuulostaa, että mentäis jo -10 asteen paikkeilla niin tosiasiassa asteita oli vain -3,  ehkä vähän hävetti näiden puolesta.

Lunta<3 Tai jäätä. Jotain valkosta kumminki!

Päivä meni taas ihanan rentsisti! Ihan hyvä vastapaino eiliselle, koska eilen illalla saatiin taas kokea väsyneen Hugon hermoromahdus. Onneks oon tunteeton ku kivi enkä hätkähdä pienoisesta, joten en antanu jälkkäriä ennen ku oltiin istuttu ihan hiljaa (tai ainaki ilman huutamisia ja "you're a sausage head!!!!" lausahduksia) sohvalla. Loppuilta meniki sitte niin, että se yks hermoromahduksen partaalla ollut sausage head oli käpertyny pyytämättä mun syliin ja luettiin Captain underpantsiä, jälkkärin kanssa. 

Puolitoista viikkoa

Maanantaita siis viedään taas ja voitteko kuvitella, että tänä perjantaina alkaa koululaisilla joululoma ja ens viikolla mä oon kotona?!?! Mä en voi uskoa, että aika on menny näin nopeesti! Mä oon ollu täällä jo 11 viikkoa, toisaalta se tuntuu iha hirveen pitkältä ajalta mutta sitte taas toisaalta tuntuu siltä, että vasta tulin tänne. Koska ku mietin nii mitä kaikkea mä oon ehtiny tekemään jo näissä 11 viikossa? Hyvä jos Suomessa edes jaksoin jalkaa liikuttaa yhden puolen vuoden aikana. 

Monty nukkuu päikkäreitä tällä hetkellä ja mä oon ehtiny jo tekemään lounaan ja yritän suunnittella jotain mitä tekisin poikien päivälliseks.. Oon nyt muuten selvittäny mikä ero on sanoilla dinner, supper ja tea. Koska kaikkia noita voidaan käyttää ilmaisemaan päivällistä. Tea on enemmänki tällänen aikaisempi päivällinen, mikä syödään esim. 4-5 aikaan ja dinner ja supper on sitte myöhemmin illalla! Kauheesti kaikkia synonyymejä sanoille, mutta onneks mulla on täällä englannissa mun henkilökohtainen englanninopettaja Janda! Vaikka välillä seki on ihan hukassa, koska totta kai Englannissa on sellasia sanoja mitä Kanadalaiset ei oo kuullukkaan. 

Okei anteeks, mut oon vieläki ihan fiiliksissä siitä keikasta nii mun on pakko jakaa tää! Tää ei oo siis mun ottama, me ei oltu noin kaukana ;) Tässä on pätkiä koko keikasta.

Ihmekkään ku se on noin laiha tikku ku se hyppi ja juoksi koko keikan ajan! Ja se muuten pisti meidätki hyppimään... Oikeesti. Se käski hyppiä niin kauan ku jaksetaan, varsinki Spectrumin kohdalla (08:50->)

Superlatiivit ei riitä kuvaamaan

Amazing

Amazing

Amazing

Amazing

Amazing

Jos kenelläkään teistä on joskus mahdollisuus mennä kattomaan Florencea livenä, menkää hyvät ihmiset. Tykkäsitte laulajasta tai ette. Florence oli esiintyjänä aivan mahtava ja se oli niin mukana ja kiinni niissä omissa lyriikoissaan, että oli ihan huippua kattoa sitä. Tulipa nyt hienoa analysointia. Oottakaa vaan ku pääsen vauhtiin.

Lähdettiin siis siinä vähän yhden jälkeen ajamaan kohti Coventrya, jotta meillä olis aikaa luistellakki, mutta, pienten sattumusten ja suunnistusvaikeuksien takia me jouduttiin sanomaan hyvästit meidän jääradalle. Jane, meidä navigaattori, petti meidät kyllä täysin ja lopulta päädyttiin ajamaan kolme kertaa samaan liikenneympyrään (joka on muuten roundabout englanniks! Vähänkö siisti nimi). Siinä me sitte pyörittiin ilman tietoa siitä, että se parkkipaikka jota me etittiin, oli ihan meidän nenän edessä.

Mä siis seison nyt sillä parkkipaikalla ja toi vihree alue on meidän liikenneympyrä...

Tässä vaiheessa oltiin kyllä vielä että "kyllä me keritään luistelemaan" mutta tavattiin yks tyttö joka sanoi, että konserttiin jonotetaan jo. Suunnitelmat vaihtu sitte aika radikaalisti, eli Tescon kautta jonon perälle. Joka ei onneks siinä puoli neljän aikaan ollu kauheen pitkä vielä.

Jonotettiin siis aika lailla kolme tuntia ja meidän varpaat, sormet, jalat, kädet, maha, selkä, nenä ynnä muut oli  ihan jäässä siinä puoli seittemän ku ovet avattiin. Oli iha kauheeta kattoa niitä tyttöjä jotka käveli meidän ohi (jonon perälle sinne muutama kilometrin päähän) pienissä hameissa ja topeissa ja sukkahousuissa... Meidänki edessä oli yks poika t-paidassa. Oikeesti. Nyt on joulukuu ja takin voi pistää päälle.

Mutta sitä jonottamista siperiassa ei kauheesti muisteltu enää, koska mehän tosiaan päästiin TOISEEN RIVIIN!! Eli siis on se aitarivi ja sitte on niiden takana seuraava rivi. Tai palloteltiin vähä toisen ja kolmannen rivin välillä, ku aina välillä muutama yritti onneaan, että olis päässy meidän eteen. Ehkä me näytettiin niin kilteiltä, mutta ehei. Se oli samantien paluulippu meidän taakse.

Ja näin se alkaa

Miettikää kuinka lähellä mä olin

Nää lavasteet oli ihan mahtavat! Ne siis vaihto väriä joka esitykseen ja aina ei Florence näkyny niistä vaa oli jotain ihan muuta kuviota

Mä voisin oikeesti kuvitella, että tää olis aika kova tanssimaan Vogueta, koska sen elehdintä oli niin samanlaista! Tai sitte se tanssii sitä jo

Leave my body.... oi mikä biisi ja vielä livenä

Ne soitti kaikki biisit mitkä halusin kuulla, mutta jälkeenpäin ajateltuna Seven devils olis ollu varmaan ihan huippu esitys livenä. Florence on kyllä ehdottomasti yks niistä laulajista, jotka kuulostaa mahtavalta livenä. Kuunneltiin nimittäin biisejä uudestaan autossa ja oltiin vaan että "Really... it sounds kind of lame right now". Ehkä pitäis vaan aina mennä näiden konserttiin ku haluaa kuunnella Florence + the machinea, koska ei biisit kuulosta enää yhtään samalta nyt ku ne on kuullu oikeesti.

Biisilistaa... Mitäs ne nyt soitti. Ei oo järjestyksessä, koska en kyllä kuollaksenikaan muista miten meni.

What the water gave me
Rabbit heart (joku tyttö eturivissä kysyi, että mikä tää biisi on... voi kuinka ne aitapaikat menee hukkaan tietämättömille)
Only if for a night
Drumming
No light no light
Heartlines
Leave my body
Lover to lover
Shake it out
You've got the love

Mitähän muita siellä oli...? En kyllä muista enää siitä pääsetistä muita ku nuo.

Sitte oli minuutin tauko ja ne tuli ja räjäytti paikan Spectrumilla, Sweet nothingilla ja keikka päättyi Dog days are over kappaleeseen.

Lähettiin sitte pikkuhiljaa vähä koomassa ja jumissa autolle ja ajamaan kohti kotia. Parkkipaikkakaaoksesta selvittiin ihan hyvin ku osattiin valita se nopein ja selkein jono! Muut autot oli ihan lukossa, eikä ne varmaan vieläkään oo päässy pois sieltä. 

You've got the love

Nyt mä haluaisin tietää, että mihin nää ihmiset on päänsä kolauttanu, koska tänään mun piti taas työskennellä vaan kolme tuntia! Tähän vois oikeesti jo tottua. Tai ehkä mä oon tottunukki liikaa ja maanantaina tulee taas isku vasten kasvoja ku pitää olla taas töissä se 11 tuntia. Sitä odotellessa! <3 

Olin tänään kahentoista jälkeen lähdössä kaupungille ja pysähdyin sitte siihen Andrewn ja Kirstien työhuoneen aka. yläkerran olohuoneen eteen ja jäin juttelemaan. Andrew kysyi taas tavalliseen tapaansa että "you alright" koska sitä käytetään siis sellasena tervehdyksenä. Mutta sitte hetken juttelun jälkeen Kirstie heitti yhtäkkiä "Are you really alright? You seem a bit sad!" Sitte se ponkas ylös sohvalta ja juoksi ja sano, että "I'm gonna give you cuddle now!!" Voi se oli ehkä maailman sulosinta! Vaikka en kyllä tiedä miten mä vaikutin surulliselta. Lähinnä mua itketti se vessojen määrä mikä tässä talossa on ja ku jokainen pitää jynssätä kattiasta lattoon ja lattiasta kattoon. No ehkä se päätteli että oon surullinen, kun se Anna nyt viimein on lähtenyt tuolta naapurista!

Käytiin eilen vielä vihoviimesen kerran the Vinessa muistelemassa ja kahvittelemassa. Suunniteltiin toki jo kaiken maailman Lontoon reissut ja muut, koska luojan kiitos se ei lähde tätä maata kauemmaks! Ainostaan parin tunnin junamatkan päähän.

Kävin vähä Starbucksissa yksikseni forever alonena istumassa ja dataamassa, koska siellä ei voi olla yksin päivällä lounasaikaan ilman konetta. Sua katottais ku yhtä friikkiä! Tosin kyllä ne kattoo muutenkin.

Tänään aamulla taas mun sydän sykähti, kun Monty on kartoittanu vähä sanavarastoaan. Ensin ku mä tulin tänne, se osas sanoa kaikkeen vaan mama. Siitä lähti sitte pikku hiljaa muodostumaan että äiti on mama ja isä on dada. Aina ku joku lähtee niin sanotaan byebye, ja mä tosiaan tarkotan aina ku joku lähtee. Ei oo väliä ollaanko me toisella puolella kaupunkia ja lähtijä toisella puolella, koska jos Monty näkee sen lähtevän, se sanoo byebye. Nightnight ja ca(t) on ihan jokapäiväsessä käytössä myös. Arvatkaa mikä on uusin sana.

Nana.

Ja arvatkaa ketä se tarkottaa. 

Huomenna Florence + the machine!!! Kade saa olla. Mäki olisin.

Well walk

Aamulla ku kello huusi herätyksensä siinä puoli seitsemän nii olisin voinu kyllä ite kirkasta siihen päälle. Kauheen kankee ja väsyny fiilis mutta raahauduin silti keittiöön (tosin jatkoin nukkumista 29 minuuttia ekasta herätyksestä). Mutta siellä Kirstie ihanasti piristi aamua ja sanoi, että siivoomisen jälkeen loppupäivä on vapaata. Oikeesti. Oi. Ihanaa!! Laskin mun työtunteja tällä viikolla ja oon tehny ehkä puolet siitä mitä yleensä, mutta minkäs teet kun sut oikeen pakotetaan lomailemaa! 

Käytiin meidä ihanassa antiikkikahvilassa nauttimassa ihanat voileivät ja viimeiset kupit teetä. Nyt mulla on vihdoin omiaki kuvia siitä paikasta! 

Ollaan me oikeesti aika mummoja, koska meidän keskustelut painottuu lähinnä kaikenlaisiin vaivoihin mit ä meillä on. Joskus on selkäkipua ja joskus on mahakipua ja joskus on niin väsyny, että ei jaksa rappusia nousta ylös ja nukkuman pitä mennä samaan aikaan ku lapset. Ja kaikenlisäks me juodaan teetä ihanista posliiniastioista.

Parannus tärähtäneisiin kuviin on sepia!

Vietin sitte loppupäivän palloillen kaupungilla etsien vähä joulujuttuja. Eli otin täysin rennosti tän vapaapäivän! Kirstie tosin ehdotti, että olisin voinu mennä vaikka uimaan, koska se aikoo alottaa uimisen iltaisin. Ei mikään paha ajatus. Pitää ottaa selvää vähä enemmän!

Loma loppui

Astetta pidempi postaustauko taas.. No antakaa se anteeks, koska oon taas ollu jotenki ihmeellisen kuollu tässä pari päivää! Ehkä johtuen siitä, että Lindan loma oli oikeestaan munki lomaa. Esimerkiks silloin torstaina mun piti olla vaan se päälle tunti poikien kanssa ja koko loppupäivä vapaata. Sama maanantaina jolloin mun piti olla töissä vaan neljä tuntia. Oi olispa tälläsiä ihania yllätyksiä useammin kuin kerran kolmessa kuukaudessa. 

Meillä on jo joulu!

Eilen sitte palattiin arkeen ja jo aamulla odotin ihan kauhulla iltaa poikien kanssa. Kirstie nimittäin tuli aamupalalle ja kertoi, että Hugo on nukkunu yöllä n. 7 tuntia yhteensä. Eli vähemmän ku minä?!?!!? Eli se tarkottaa sitä, että illalla vedetään draama/huuto/taistelushow. MUTTA ilokseni voin ilmoittaa, että parempaa iltaa ei olis voinu olla! Hugo tuli kotiin ihan tyytyväisenä. Askarreltiin ja piirreltiin vähä joulujuttuja ja se söi mukisematta koko lautasensa tyhjäks. Kaikki makkarat ja perunamuusit ja vihannekset! Olin ihan että mitä nyt on tapahtunu? Toisaalta olihan se vähä vaisumpi ja hiljasempi mitä yleensä ja se istu ainakin 20 minuuttia ihan hiljaa yksikseen keittiönppöydän ääressä tekemässä dinosauruksia samalla, kun mä leikin Montyn kanssa. 

Ylemmässähän on selvästi sitten joulupukki joka polttaa itsensä savupiipussa. Ja hirveesti lumihiutaleita. Alempi oli sitte se piirrustus mikä näytettiin Kirstielle

Kirstie tuli puolituntia myöhässä kotiin ruuhkan takia ja se oli ihan kauhuissaan että "I was only thinking about you alone with two tired boys!!" Olipa kiva sanoa, että ei tässä nyt oikeestaan mitään ongelmaa ollu. Toisaalta, odotetaan huomista. Ehkä Hugon väsymys on samanlaista ku meidän Edinburghin jälkiväsymys. Matkan jälkeisenä päivänä oltiin kaikki ihan pirteitä, mutta loppuviikko tuntui siltä, ku olis ollu toinen jalka haudassa. 

Tänään ollan ehditty jo käymään puistossa sotkemassa ittemme mutaan ja kierreltiin ja kaarreltiin kaupungilla. Oon aika hyvä väsyttämään näitä lapsia, koska mun ei tavi ku pistää Monty kaiken sen juoksemisen ja leikkimisen jälkeen vaunuihin, laittaa tavarat laukkuun ja seuraavan kerran ku vilkasen sitä, se on jo syvässä unessa. Mikäs siinä, helpompi mulle ku ei tarvi muuta ku kantaa (nykyään jo erittäin painava) uninen mytty sänkyyn ja kaks tuntia vapaata aikaa on taattu!

Oi miten kaunis...

Voi ei huomenna on Annan ihan vihoviimeinen päivä täällä!! Voitteko uskoa. Mä en. Eilen pidettiin ihanat lättykestit (koska jälleen kerran se joutui olemaan lastenvahtina) ja otettiin kauheesti erilaisia hilloja ja marmeladeja ja Nutellaa tietysti. Ah, voin vieläki maistaa ne maut mun suussa...

Mua kysyttiin taas naapuriin lastenvahdiks, mutta jouduin kohteliaasti kieltäytymään, koska lauantaina joku menee katsomaan FLORENCE + THE MACHINEA! Mutta arvatkaas mitä tehdään ennen sitä. Voin ihan aikusten oikeesti antaa miljoona euroa ja puntaa ja dollaria sille, joka arvaa ekalla oikein.

Me mennään luistelemaan!!! You didn't see that coming ;)