Trick or treat

Oi Halloween! Elämäni eka Halloween! Tai siis kaikkine kurpitsoineen ja karkkeineen. Lapset rakkaat meni trick or treat- kierrokselle ja 20 minuutin päästä ne tuli takasi kamalan karkkikasan kanssa! Mut kyllä me virpomalla ollaan saatu enemmä karkkia. Joku raukka poika rupes kuulemma itkemään, ku se näki Hugon puvun. Mullekki tulee viiden minuutin välein pieniä häiriöitä mielerauhaan, ku oven koputetaan ja sieltä kajahtaa  "TRICK OR TREAT". 

No päivän tapahtumista. Tehtiin ehkä maailma hienoin Dino-safari!! Oon niin ylpee siitä, että voisin pakata sen laukkuun ja ottaa mukaan kotiin! Ellei Hugo olis yhtä kiintyny siihen.

Oikeesti kuinka moni voi sanoa että niillä on 3D dinosaurus näyttämö. 

Ahkeran askartelun jälkeen alko sitte olemaa vähä grumpy-fiiliksiä jokasella, nii minä pistin sitte eväät valmiiks, ulkovaatteet päälle ja lähettiin purkamaan energiaa Pittville Parkiin! Mukaan otettiin tietysti ihana pussi leipää, että saatais syötellä vähä pullasorsia.

Pari pullasorsaa mussuttamassa leipää

Olisitte nähny sen raivon millä näitä leipiä heitettiin

Monty nyt vaan keskitty taas siihen minkä osaa parhaiten: olemaan yli hellunen

Vois joskus jopa leikkiä ahkeraa ja lähteä ihan oikeelle lenkille tonne! Tai ainaki ajatuksen tasolla.

"Take a picture when I do this!!!"

Mä en ollu ennen tajunnu, että ihan ensimmäisissä postauksissa olin ottanu googlesta kuvan Cheltenhamista ja se oli tästä paikasta!

Oltii oltu yli kolme tuntia juoksemassa siellä puistossa, ku Kirstie soitti että "Okey I'm gonna pick you up, it's gonna rain soon and you have a cold." Oi! Toisaalta, tää olis ollu paljon koskettavampi uhraus työpäivän keskellä, jos se ei  vaan olis vältelly 20 sivusen raportin tekoa tekosyyllä "pitää hakea lapset";)

Oikeesti sain äsken kyllä astetta isomman sydärin, koska kissa hyppäs mun sängylle. Niin ja ihmisille jotka ei tienny, täällä asustaa sitte kaks kissaa, Daisy ja Mack. Ei ne kyllä sisällä kauheesti oo, mutta nyt ilmeisesti oli ja päätti että mikäs olis sen parempi päivä säikäyttää väsynyt ihminen ku Halloween... Kaiken lisäks se käveli mun läppärin päällä niin että kesti hetki palauttaa kaikki takasi normaalin näköseks tällä näytöllä. 

Kattokaa nyt sen ilmettäki. Tollanen ovela kettu... 

Nyt lähden suunnittelemaan meidän Skotlannin reissua! Toivottavasti en törmää liian moneen kummituksee matkalla keskustaan.

Kurpitsa

Full-time mom täältä kirjottelee taas. Oikeesti miettikää, että musta on periaatteessa tullu kahden lapsen yksinhuoltaja äiti! Ai mitennii? No sitennii, että vietän 11 tuntia päivässä niiden kanssa, kun niiden omat vanhemmat ehtii viettämään vaan kolme tuntia yhteensä. (Aika surullista itseasiassa... mutta sitä se työlämä teettää eikä se siis oo nii että ne ei haluais viettää aikaa lastensa kanssa). Mä pistän ruuat, opetan, kiellän, kehun, kerron mikä on oikein ja väärin.... vieläkö lisää todisteita? Välillä tekis kyllä mieli vaan keskellä päivää pistää pitkäks tonne sohvalle ja sulkee silmät. No ei, kyllä mä oikeesti mielummin askartelen monstereita ja dinosauruksia ja Halloween-juttuja!

Kävelin tänää sellaset kivat kaksi kilometriä vaunujen + Montyn, Hugon ja noin kolmekilosen kurpitsan kanssa. Oli ihan mukavan kevyt ja helppo kävelylenkki!

Tästä se lähtee

Sit vähä järeempiä aseita käyttöön

Ja aivot on pihalla!

Valitettavasti mä unohdin ottaa kuvan valmiista kurpitsasta kynttilöiden kanssa ja mä oon aivan liian laiska nousemaan nyt ylös. Eli saatte kuvan sitte huomenna, milloin on oikeesti Halloween!

Käytiin taas äsken ihanalla piristys-kahvilla Annan kanssa! Se pubi, the Vine, jossa käytiin tänään, oli aika lähellä meitä ja siellä oli ihan yli halpoja ja hyviä juomia! Latte ja kaakao makso yhteensä 3,90. Yleensä ollaan pulitettu toi summa yhdestä juomasta. Voi ei me ollaan ihan friikkejä tän suhteen ja nykyään kaikki jo kysyy meiltä, että "Mitä kahvilaa te suosittelette?"

En kyllä ymmärtäny sen pubin pitäjän/myyjän/baarimikon aksentista mitään ja onnellisena nyökyttelin ja oli että "yeah yeah! Nice!" aina ku kuulu joku tuttu sana. Menee varmaa samaan sarjaan sen sähkömiehen kanssa, joka kävi meillä. Andrew kertoi jälkeenpäin, että se puhui jollain Cheltenhamin aksentilla.. Tosi outo. Tai ei niin outo ku miten Liverpoolissa puhutaan, mutta se nyt ei liity tähän mitenkään.

Mun aivot on ihan oikeesti nyt niin jumissa, että oon kirjaimellisesti vaan tuijottanu tätä keskeräistä tekstiä 5 minuuttia tajuamatta yhtään mitään. Eli huomenna lupaan kirjottaa vähä asiapitosemman ja mielenkiintosemman kirjotuksen.

Halloween juhlat

Eilen illalla täällä yhdellä clubilla järjestettiin Halloween pirskeet ja tottahan toki me niihin osallistuttiin! Tai minä ja Monika. Parin tunnin varotusajalla oli aika hyvä lähteä metsästämään mitään halloween pukua mistään... Olis pitäny ehkä mennä vaan ihan normaalina ihmisenä nii siinä olis ollu kyllä kauhua kerrakseen! Monikalla oli helpompi, koska niiltä löytyi oikeen erilaisia pukuja!

Ja täällähä ihmiset muuten pukeutuu, jos käsketään pukeutua. Joka ikinen kerta jos oo kaupungissa, nii aina näkee, että "jaa, taas jotku teema pippalot!" Keskiviikkoa kaikilla oli pinkkiä ("On wednesdays we wear pink" Häpeä jos et ole katsout Mean girlsiä). Mun silmäraukat kyllä sokaistu hetkeks, ku jouduin todistamaan kolme miestä pinkeissä t-paidoissa ja hopean hohtavissa naisten legginsseissä. Erittäin tiukoissa sellaisissa.

Saanko esitellä uudet ystävämme:

Punaset piilarit oli kyllä piste i:n päällä ystävällämme psycholla

Ei ehditty tutustua tähän ystäväään, koska se murhattiin

Ystävämme keltainen otus ei pystynyt pistämään naamansa vetoketjua kiinni, koska olisi muuten tukehtunut

Miettikääpä tätä tuijotusta yöllä pimeillä kujilla....

Tällä Sheikillä oli kuulemma paljon rahaa!

Oikeesti oon kyllä törmänny sellaseen hassuun ilmiöön, että ku sanot olevas Suomesta, heti tulee kaikkee hyvää läppää ja juttua Suomesta. Eilenki yks poika veti heti, että "FINLAND! The country of formula!" Ja sitte se rupes luettelemaan kaikkia formula- ja rallikuskeja. Pitihän sille nyt high fivet antaa ku se melkeen lausuki oikein. Melkeen.

Ostin eilen uuden kamera! Tai siis sellase käytetyn 30 punnalla, ja käytetty se tosiaan oli... Olin ihan innoissani että jee nyt voin tota kuljetella mukana paikoissa mihin iso kamera ei mahdu, eikä tarvi pelätä, että se menis rikki. No tänään kuitenki jouduin sen sitte palauttamaan takasi kauppaan, koska se oli nii rikki, että akku ei lähteny sieltä irti ja lopulta se ei enää edes tullu päälle... Sain täyden korvauksen kyllä! Mutta hö ku harmittaa ku se oli nii kiva kamera. Ne myyjät oli niin pahoillaan siellä ja pyyteli anteeks koko ajan. Jossain vaiheessa mun teki mieli rutistaa niitä ja taputtaa selkään ja sanoa, että "Ei se haittaa, tällästä sattuu."

Tänään pidetään pikkunen review, että miten on eka kuukausi menny! Apua. Toivottavasti ne ei passita mua ekalla lennolla takasin kotiin.

Starbucks

Taisin just viettää melkeen puolet mun valveilla olo ajasta Starbucksissa. Sovittiin Facebookissa, että tavataan taas porukalla vähä kahvittelun merkeissä, koska ei kukaan oikeen oo ehtiny näkemään ketään half termin takia. No tavattiin sitte Monikan, uuden au pairin Anitan, Stephanien ja Pauliinan kanssa kahelta vakkaripaikassa isojen ja ihanan lämpimien kaakaoiden ja kahvien kanssa! 

Tosi turhauttavaa, että mihin tahansa maahan menee, niin tää mun nimi on aina ihan hirveen vaikee. Enkä siis yhtäkkiä randomisti vaan keksiny tätä aihetta, Starbucksissahan ne siis kysyy aina sun nimen siihen tilaukseen. Mä en enää edes jaksa yrittää sanoa pelkästään nimeä vaan oon heti silleen "nahid N - A- H -I -D". Ja sitte kun se tilaus tulee, nii myyjät on taas pihalla

"Chai Latte for .....?!?!?!?!"
"Yeah that's me!"

Mutta back to business. Oli ehkä vähän hankala tutustua tähän uuteen auppariin, koska se ei oikeestaan osannu/ymmärtäny edes perus englantia. Tai sitte mä olen vaan ihan hirveen vaikeeselkonen ihminen. Anitan piti nimittäin koko ajan kääntyä Monikan puoleen ja kysyä, että mitä mä kysyin tai mitä mä vastasin. Ei sillä, että Monika olis puhunu jotenki selkeemmin englantia :D Tsekissä ja Slovakiassa on vaan ilmeisesti aika samanlainen kieli, niin ne sitte puhu omalla kielellään!

Ihmiset meni ja tuli. Jossain välissä Monika, Anita ja Stephanieki lähti, mutta me vaan Pauliinan kanssa jäätiin. Taas vaihtu uudet ihmiset ja siellä me vieläki istuttiin samassa paikassa. Ku mietin kotimatkalla, nii mulla ei oikeesti ollu aavistustakaan missä välissä olin puhunu Suomea ja missä välissä Englantia! Ja olinko mä vahingossa ihan onnellisena puhunu Suomea esim. Monikalle ja Englantia Pauliinalle silloin ku oltiin kahestaan. Tää on niin hämmentävää. 

Mutta tosiaan, kahdelta mentiin sisälle ja kuudelta lähdettiin pihalle. Oho.

Ovelasti valitsin tän blogin kieleks suomen, että voin puhua tällästä salakieltä. Paitsi että Pauliina ymmärtää kaiken ja se stalkkaa mun blogia ;)

Aurinkokello

Oi tää perjantai ei olis voinu tulla parempaan kohtaan... Mun pää alkaa olemaan niin tukossa, että välillä ku puhuin paljon ja nopeesti nii happi meinas loppua ja piti oikee pysähtyä, ja vetää henkeä. Mut täytyy hei kyllä ihan hattua nostaa, koska selvisin koko viikosta! Ei oteta huomioon sitä että Adrew oli kolme päivää lomalla, koska selvisin silti!

Mistä tietää että sun host lapsi ei arvosta sun pukeutumistyyliä? Siitä, että se kävelee sun huoneeseen ja valitsee sulle uudet vaatteet. Kiitos Hugo, arvostan tätä todella!

"I'm gonna find you something else to wear before we go out"

No mentiin sitte istumaan Sandfort parkiin piknikille. Kuka hullu au pair pistää raukan lapsen jäätymään ulos piknikille? No minä, koska ilmeisesti halusin itekki kärsiä siitä jäätävästä tuulesta. Ei siinä mitään, keksin sitte niin paljo erilaisia leikkejä ja juoksemisia, että hikihän siinä tuli itse kullekkin. Oon myös aika varma, että me oltiin aika näky keskellä sitä puistoa. Toinen huutaa toiselta puolelta toiselle, että "ONION SAUCE" ja toinen huutaa takasi, että "SAUSAGE SAUCE". Raukat ne, jotka joutu todistamaan sen tilanteen. Onkohan lastensuojeluun jo ilmotettu?

Asiaan kuuluen, missä välissä mun hiukset on taas ehtiny kasvaa?

Ihmiskello!! Tai aurinkokello ihmisillä. Ihan yli siisti ja siinä oli vielä talvi- ja kesäajat!

Poden tätä sairautta vielä tänää ihan rauhassa yksin kotona kaukana sosiaalisista kontakteista. Ehkä mä sitte joskus vielä paranen!

Päivä kahdestaan

Tänään vietettiin ekaa kertaa Hugon kanssa kahdestaan koko päivä! Monty oli tavalliseen tapaan hoidossa, niin mä viihdytin sitte tätä meidän energiapakkausta. Mitä enemmän me vietetään aikaa keskenämme sitä enemmän mä tajuan, kuinka se on maailman vallottavin poika!

Käskin leikkiä hirviötä. Kai neki joskus nenää kaivaa.

Treffailtiin taas Theresan ja Annan kans kahvin merkeissä, yllätys, ja suunniteltiin meidän tulevaa Skotlannin reissua! Voi ootan nyt jo ihan innolla sitä, vaikka se tapahtuu vasta kuukauden päästä! Miettikää, Skotlanti!! Oltiin aluks suunniteltu sellasta mukavan kevyttä 9 tunnin bussimatkaa... En tiedä kuka tän älynväläyksen oli saanu, mutta kaikki me oltiin ihan innoissamme siitä silti.

Ristiriitasta tunnelmaa. Ihanan jouluset valot mutta syksy... No tunnelmaa ainaki löytyy!

Meillä oli nimittäin se käsitys, että lento Edinburghiin maksaa pari sataa puntaa. Kirstie kuitenki tossa äsken palautti mun maanpinnalle "Oh flower the tickets are not that expensive...." ja selas kahdessa minuutissa (iPadilta. Tää mun iPad kuume ei helpota täällä talossa) että lento Edinburghiin 22 puntaa. Just. Ehkäpä mä vinkkaan tästä muille. Säästytään selkäkivuilta ja migreeniltä. 

Huomenna PERJANTAI!

Halloween koristeluja

Nyt on ihania lepakkoja, kurpitsoja, kummituksia ja hämähäkkejä ympäri taloa meidän pienen askarteluinnon jäljiltä! 

Kyllä me ny ollaan oltu luovalla tuulella!

Käytiin Theresan kanssa äsken kattomassa The Perks of Being a Wallflower ja sanotaanko, että suosittelen kyllä ehdottomasti. Oli kyllä yks parhaita elokuvia mitä oon hetkeen nähny! Hahmot ja näyttelijät oli aivan ihania ja tarina oli mahtava. Vaikka ei aiheet mistään kevyimmästä päästä ollukkaan. Tää leffa oli pääpiirteiltään hyväntuulen leffa, mutta mun tunteet heittelehti ääripäästä toiseen ja saman kohtauksen aikana saatto kokea jokasen tunteen mitä ikinä on eläissään kokenu. Leffan lopussa itkin sitte kaikki nesteet mun kehosta, niin että tunsin jo muuttuvani rusinaks.

Eipä tässä muuta kummallisempaa tällä kertaa, eli öitä itse kullekkin ötökälle!

Triseratops on meidän lempidinosaurus

Toinen päivä half termiä takana ja mä oon ainaki jo ihan poikki. Onko vähä säälittävää? Tai sitte osasyynä saattaa olla tänään kevyt 12 tunnin päivä, koska Kirstie on Puolassa yön yli ja palaa vasta huomenna illalla kymmenen aikaan. 

No tää päivä alko kuitenki piirtämällä ja värittämällä sellaset n. 50 paperiarkkia. Valehtelematta. Hugo avas tänään toisen mun antamista synttärilahjoista, mikä sisälsi sellasia ihmekyniä ja hirveesti kaikkia värityskuvia. No lopulta sitte istuttiin siinä värittämässä 2 ja puoli tuntia, ihan hänen omasta tahdostaan Lopetettiin vaan sen takia, että he lähti Andrewn kanssa taas tekemään jotain aktiivisempaa sillä välin, ku mä pistin Montyn rattaisiin ja nukutin sen lenkin ajan. Toisaalta ei siihen nukuttamiseen kauheesti poppaskonsteja tarvinnu, koska jätkä nukahti 2 minuuttia sen jälkeen ku astuttiin portista ulos. No minähän kävelin silti puolituntia, koska oltiin niin kovalla vaivalla saatu ittemme ulos!

Se kuka väittää, että tää ei näytä Triseratopsilta, saa tulla sanomaan suoraa!

Siinä sitte ku oltiin Montyn kanssa kahdestaan nii lähettiin kiertelemään vähä Cheltenhamin syksyisiä puistoja ja oi mä rakastan näitä värejä mitä syksy näyttää!

Sain tänään tietää, että ainoastaan yksityiskouluissa olevilla lapsille on kahden viikon half term. Kovaa yritin vängätä osalle au paireista, että kyllä se ainaki meidän pojilla on kaks viikkoa, koska he sanoi että niillä on vaan viikko! Mutta jaa, selvis sitte selitys sillekki.. En tiiä pitäiskö tästä olla ilonen vai uupunu. Pitäiskö mun jo hiki hatussa keksiä tekemistä  koko ens viikoks?

Kuvassa näette kalan ja hot dogin häkissä

Ehkä me vaan voitais piirrellä seuraavat 1 ja puoli viikkoa?

Anna ja Theresa pisti molemmat viestiä eilen, että "Me ollaan lähössä Skotlantiin viikonloppureissulle ja laskettiin sut jo mukaan!" OKEI! Eli nyt ei saa kuluttaa kaikkia rahoja kahvilla käyntiin ja turhiin heräteostoksiin.

Half term

Kahden viikon loma!! Ainii ei mulla vaan lapsilla. Tää päivä otettiin astetta rennommin ja chillimmin, koska lapset oli ihan hirveen väsyneitä Lontoon reissun jälkeen, Andrew on melkeen menettäny äänensä flunssan takia ja mäki vielä toivun mun ihanasta viikonloppukuumeesta. Kirstie raukka ei kuitenkaan saanu ottaa rennosti, vaan sillä starttas auto seittemältä kohti Swindonia ja takaisin se palais 10 tunnin päästä... 

Kenen muun pitää herätä seittemältä ruokkimaan dinosaurukset? Ai munko vaan? Oh well...

Tehtiin Andrewn kanssa sellanen työnjako, että se lähtis Hugon kanssa kiertämään kaupunkia ja mä lähtisin Montyn kans playgrouppiin. Eli periaatteessa tää päivä oli ihan yhtä normaali ku aina ennenki, koska mulla oli vaan Monty ja tehtiin kaikki samat jutut mitä edelliset neljä maanantaita ollaan tehty.

Voitteko uskoa, että oon ollu täällä tasan neljä viikkoa. Siis ihan oikeesti. Miten ihmeessä se edellinen auppari oli vaan 3 kuukautta, kosk mä oon nyt jo melkeen puolessa välissä sitä aikaa minkä se oli täällä?! Sehän ehti oikeestaan vaan alottamaan ja sitte se jo lähti. Olipa kiva reissu. 

Oikeesti mun sydän ihan pakahtuu, koska Hugo on ehkä maailman ihanin tai jotain. Miten mulla on koskaan ollu mitään erimielisyyksiä sen kanssa?? En edes muista koska oltais viimeks otettu yhteen tai koska se olis viimeks saanu kunnon draama kohtauksen. Ehkä ne ekat viikot oli vaan sen testailua, että mihin mun rajat venyy. Tänäänki ollaan vaan löhöilty sohvalla ja luettu kirjoja, ollaan leikitty dinosauruksilla ja syötiin koko lautanen tyhjäks samalla, ku mä luin sille krokotiilista joka syö lapsia. Puolustukseks sanon, että Hugo ite valitsi kirjan. Illalla, ku mun työaika oli loppu, Hugo levitti keskelle olkkarin mattoa viltin ja laitto kaikki puput ja dinot siihen, Kirstie oli pilkkonu sille kulhoon omenoita ja päärynöitä ja arvatkaa mitä se teki. Se kutsu mut piknikille siihen viltille ja tarjos niitä hedelmiä mulle! <3Siinä me sitte yhdessä niitä napsittiin.

Siellä me ollaan! Kaikkien maailman ötköiden ja elukoiden alla.

Uskokaa tai älkää niin kyllä mä tolta sohvalta oon noussu, vaikka kuvat sekä illalta että aamulta on siltä...

Ehkä mä huomenna jaksaisin nähdä vähä muitaki ihmisiä. Tänää vaan kyllä huomas, että tuli sitä vissii sairastettua aika kovaaki viikonloppuna, koska puolenpäivän aikaan alko voimat olemaan jo ihan loppu... 

Mutta huomisiin!

38 astetta

Tarkottaisimpa lämpötilaa ulkona, mutta ei. Kyllä tää kaikki lämpö (kuoleman kuume!!) on mussa, eikä missään muualla... Miksei kukaan oo täällä passaamassa mua ja tuomassa mulle juomista ja ruokaa? Mä oon yksinkertaisesti vaan niin raukka nössö, että mielummin kuolen nälkään, ku nousen tästä ihanalta sohvalta näiden kaikkien vilttien alta.

Tän blogin tarkotus oli kertoa mitä oon tehny täällä Englannissa. No tän päivän ohjelma: 3h unta, 20min valveilla, 3h unta, 20min valvetta ....

Mikä siinä muuten on, että aina mun kuumeen sivuoireena on Disney-kuume. Ehkä olis eilen sen Braven takia pitäny ennakoida että jaa, nää vapaat päivät vietetään sängynpohjalla. Mä oon nimittäin kattonu tänään jo Aristokatit ja Nemoa etsimässä. Tai kattonu ja kattonu, sammuin puolessa välissä molempia leffoja, mutta periaatteessa aina katon! 

Ihana Anna lupas tulla pitämään seuraa tänne isoon taloon ja lupas tuoda vähä ruokaa!

Mutta se ei vaan tuonu ruokaa vaan rupes tekemään mulle lättyjä! Mulla onki maailman paras auppari-kaveri<3

Perjantai-ilta on leffailta

Että olkaa te muut vaan Seinäjoella katsomassa Billy Talentia! Minä vietän iltani pljon mielummin täällä sängyn pohjalla kärsien nyt sitten siitä ihanasta flunssasta mitä kaikki ympäri maailman kantaa... Mutta onneks on perjantai ja kanavat on täynnä sellaisia ihania harvinaisia leffoja ku 27 dresses ja Meet the Fockers, ja nyt katon koneelta Bravea (koska Disney<3) ja söin iiiiison annoksen hyvää ruokaa!

Olin tänään taas vähä kaupungilla ja musta tuntuu, että aina ku meen sinne nii löydän uusia paikkoja. Miten voi olla vielä KOLMEN VIIKON JA VIIDEN PÄIVÄN jälkeenki nii paljo nähtävää näin pienessä keskustassa. Joka nyt ei sitte ilmeisesti olekkaan niin pieni. Tänäänki löysin ISON ostoskeskuksen, jota en tienny edes olevan olemassa, vaikka siinä se sisäänkäynti on aina ollu ihan mun nenän edessä. Samoin löydän jotain ihmeellisiä salakäytäviä, jotka vie aina johonki kirkon pihaan tai puistoihin tai kahviloihin.

Kävin vähä kävelemässä taas Sandford Parkissa, koska se on vaan niin ihana puisto täynnä  puita, kukkia, ihmisiä ja kaikkia vesijuttuja.

Sain uuden kaverinki, mutta se vaan ei halunnu esiintyä mun kanssa samass kuvassa..,

En tiedä miksen opi sitä, mutta ei sais ikinä googlettaa, jos on joku vaiva! Nyt mä luulen jo kärsiväni reumasta ja mikähän se oli se hieno nimi jollekki taudille... Fibromyalgia (Piti tarkistaa sivuhistoria)! Mulla on yläselässä joku ihan ihme jännitystila, että jos istun vaikka muutaman sekunnin liian kauan ilman tukea selälle, alkaa vihlomaan ihan hirveesti ja se ei vaan lopu vaikka miten yrittäis vetreyttää ja venyttää! 

Yh mä vihaan selkäongelmia, ne rajottaa niin paljon tekemistä! Jouduin istuman kodinhoitohuoneen lattiallakki nojaten seinään samalla ku viikkasin ja lajittelin pyykkejä!

Huomenna tavataan taas isolla porukalla, ku melkeen kaikki tytöt tulee tänne pitämään mulle seuraa isoon tyhjään taloon! Eli teenkö syntiä, jos meen nyt jo nukkumaan vaikka kello ei oo ees 11 vielä. 

Teen tai en niin öitä!

The casual Vacancy

Pääsin taas vapaa-aikana vähän kiertelemään kaupunkia ja vihdoin ja viimein kävin ostamassa J.K. Rowlingin uuden kirjan! Se on ollu mun to-do listalla tässä nyt viimeset neljä viikkoa, mutta parempi myöhään ku ei milloinkaan. Totta kai mun piti sitte heti päästä sitä lukemaan ja juoksin WHSmithistä suoraan starbucksiin ja varasin ainoan vapaan pöydän mikä yläkerrasta löytyi. Huvittavinta tässä oli se, että 98% niistä, jotka on starbucksissa päivällä, istuu siellä yksin. Siellä on siis kaikki pydät varattuna aina yhdelle ihmiselle. Oon täällä Cheltenhamissa itseasiassa käyny tosi usein kahvilla yksin. Osittain sen takia, että kaikilla tytöillä on vapaa-ajat niin eri aikaan, mutta osittain myös sen takia, että se vaan on niin rentoa istua siellä forever alonena yksin!

Ihana chai latte... Pitääkö munki nyt ladata Instagram ja ruveta sen suurkuluttajaks? Koska tosiaan 99,9% sinne ladatuista kuvista on starbucks juomista.

Kaikki on taas sairaana... lapset ja au pairit. Uskaltakaaki tartuttaa mut! Luulin jo olevani turvassa ku Monty ei pitkään aikaan ollu flunssanen mutta ei, se flunssa on tullu kahta kauheemmin takasin. Ihanahan siinä on pitää sitä sylissä samalla ku se pärskii suoraa kohti! Mutta ei se haittaa, se on niin sulonen nii annetaan sen anteeks. 

Pojat saapui koulusta ja hoidosta ja, yllätys yllätys, tehtiin uus dino!! Kirstieki nauro jo, että "I think when the girls are coming here and you're making food, you're only playing with those dinosaurs." Niin ja tosiaan, suurin osa auppareista on tulossa meille lauantaina ja me tehään ruokaa ja ollaan ja chillaillaan! Saa nähdä mikä kaaos siitäki tulee, ku me n. 6 tyttöä (ehkä enemmän ehkä vähemmän) yritetään leikkiä kokkia... 

Perus au pairin työpöytä. Eikä tää itseasiassa oo edes niin sotkunen.

Huomenna perjantai! Voi tästä talosta tulee hiljanen ku kaikki lähtee...

Ja muuten! Tuli aika hyvä mieli tossa äsken ku syötiin nuudeleita ja ihania wokki-vihanneksia (kyllä, oleellinen tieto). Puhuttiin tän iltasesta vanhempi-opettaja tapaamisesta, joka ei ollu menny hyvin ja Kirstiellä oli kauheen paha mieli siitä. Tää opettaja käytti 25 minuuttia selittäen, että Hugolla on vihanhallintaongelmia ja se on periaatteessa luokan häirikkö??? Joo, ehkä Hugolla on vähän kovempi temperamentti, mutta ihan ku se olis 24/7 ihan hirvee lapsi. Teidän pitäis nähdä ne muut luokkalaiset! Oon tässä nyt koko viikon hehkuttanu, kuinka ihana Hugo on ollu ja mitä kaikkea me ollaan tehty yhessä ilman mitään ongelmaa. No opettaja lyttäs kaiken ja sano, että viikko on ollu ihan hirvee. Just. Esimerkkinä muut pojat Hugon synttärijuhlilla: siellä oli kaks sen luokkaista ja toinen niistä kuristi toista.

No mutta siis asiaan miksi mulle tuli hyvä mieli, Kirstie sanoi, että mä pärjään Hugon kanssa paljon paremmin ku entinen au pair. Periaatteessahan Hugo siis pysty pompottamaan sitä, eikä sillä ollu mitään auktoriteettia Hugoon.

Hehe eli vinkkinä vaan muille: kannattaa olla se kauhee au pair, joka kieltää iPadit jos ei oo perjantai, karkit jos ei oo viikonloppu ja käskee syömään terveellisesti kaikki vihannekset. Koska ihan oikeesti, jos on joku auktoriteetti lapsiin, nii ne kunnioittaa paljon paremmin. Ei sillä tavalla että niitä pelottais olla mun lähettyvillä vaan päinvastoin. Ei Hugo enää edes kysy karkkia viikolla, koska se tietää että mä kiellän. Se tulee aina kysymään mua leikkimään, työaika tai ei, ja se tulee näyttämään minkä tarran se sai läksyistä ja se tulee mun syliin istumaan ku katotaan lastenohjelmia ja ties mitä muuta. Että repikää siitä!

Unelmapäivä

Oi kumpa tälläsiä päiviä olis aina! Mutta eihän tää työ saa olla liian helppoa, joten ei makeeta mahan täydeltä. Joka tapauksessa, tää päivä oli ku unelma! Mä en edes ymmärrä miten ihmeessä kaikki tää hyväkäytöksisyys ja kaikki muu on mahdollista, mutta niin se vaan oli ja oi olempa mä ylpeä mun pojista.

Aamu lähti siis taas käyntiin perinteisellä aamupalalla ja Hugo ihan ensimmäisenä ite kysy murojen tilalta puuroa. What?? No minä pistin kunnon annoksen puuroa ja kaadoin sekaan maitoa ja kaikki meni. Olin tänään taas aamun yksin, koska vanhemmat lähti jo seittemän aikaan töihin. Siinä 15 yli seittemän ajattelin , että voi mitä tässä nyt keksii sen 45 minuuttia ennen ku pitää lähteä kohti bussia. Yritän yleensä olla niin, että en alota mitään isoa leikkiä aamulla, koska Hugon on aina niin hirveen vaikee jättää kesken tai lopettaa mitään ja silloin lähdöstä tulee yhtä suurta draamaa. 

No alotettiin sitte kuitenki tekemään legoista dinosauruksia, mutta jo kakskyt vaille 8 mä aloin valmistelemaan Montya lähtöön ja kerroin Hugollekki jo hyvissä ajoin että pian mennään. Eli jos se haluaa saada kohtauksen, niin sillä on 20 minuuttia aikaa. Huikkasin sitte ohimennen siinä samalla ku puin Montyä, että "Okey I think it's now time to get ready for the bus" ja arvatkaa mitä herra teki. Juoksi yläkertaan, otti tavaransa ja tuli istumaan rappusille valmiina laittamaan kenkiä jalkaan. Mä seisoin siinä silmät pyöreinä ja katoin, että kuka on kidnapannu Hugon ja kuka tää poika on. Päästiin matkaan siis just oikeeseen aikaan ja oltiin 10 minuuttia aikasemmin pysäkillä! Matkalla leikittiin vähä dinoja ja tiesittekö, että on yllättävän vaikeeta taistella dinosauruksia vastaan, kun teillä on rattaat ja yks iso pupu kainalossa.

Laukku ei oo sotkunen, olen vaan ylisuojeleva ja sensuroin koulun nimen

Käveltiin sitte taas vaihteeks Montyn kans kotia ja ensimmäistä kertaa mulla meni vaan 35 minuuttia kävellä!! Aika suuri parannus edellisviikon puoleentoista tuntiin... Johtuen ehkä siitä, että nyt jopa melkeen muistin reitin ja jouduin kattomaan karttaa vaan kaks kertaa!

Pysähdyttiin sitte taas läheiselle leikkipuistolle, koska vaikka mä olinki kävelly sen 35 minuuttia, nii Monty oli istunu sen koko ajan. Halusin saada vähä väsytettyä sitä, että päiväunien aikaan se vaan kaatuis sänkyyn ja simahtais heti. Tosin, kävihän se leikkipuistokäynti mullekki urheilusta. Edelleen liukumäki on se lempi "laite" ja kukahan mahtaa olla se, joka nostaa sen yks vuotiaan n. 80 kertaa sinne liukumäen päälle ja taas ottaa vastaan ja taas nostaa ja taas ottaa vastaan.

Hugo saapui kotiin ja uskokaa tai älkää, iltapäivä ja ilta meni aivan yhtä täydellisesti ku aamuki! Jatkettiin dinosaurusten tekemistä ja ne on oikeesti aika vaikeita vaikka meillä onki ohjeet! Pari kertaa pitää aina kuitenki purkaa jotain ja taas rakentaa uudestaan... Annoin sitte armon aikaa leikkimiseen sellasen 40 minuuttia ja sitte pistin ruuan mikroon lämpenemään. Koska viisaana ihmisen valmistan ruuan aina päivällä sillä aikaa ku Monty nukkuu. Ja kaikki ruoka meni. Tai ehkä me annetaan anteeks muutama jääny makaroni. Nykyään Monty syö jo koko lautasen ihan ite ja mun ei tarvi enää edes istua siinä vahtimassa. Miettikää, että se ei edes sotke silloin ku se syö!

Antakaa pöydällä istuminen anteeks

Yks tilanne mikä tapahtu tossa illalla on vieläki mielessä. Hugo istu tossa pöydällä ja se tönäs vahingossa tota boksia mikä tossa kuvan etualalla on. Se on siis täynnä legoja ja suurin osa niistä lensi lattialle. Ennen ku mä edes ehdin sanoa tai ajatella mitään, nii Hugo ponkasee lattialle ja on että "Oh I'm so sorry Nahid!! I'm gonna pick them up!" Ja sitte se keräs jokaikisen palan. Hä?! Normaalisti se olis istunu pöydällä ja sanonu, että ei muuten kerää vaan minä kerään. (No enkä kyllä muuten ikinä kerää, vaan pistän Hugon siivoamaan sen minkä on sotkenukki. Mä oon edelleen se paha au pair, joka ei anna periks). Mun ilme oli kyllä varmaan näkemisen arvonen. En voi edes sanoin kuvailla kuinka ylistin Hugollekki sen käytöstä ja sitä kuinka huomaavainen se on ollu koko päivän. Kirstieki ihan säteili onnesta, koska tänään mulla oli vaan ilosia uutisia!

Pikku dinosurukset

Ihanan luotettavat rakentajamme pilas taas mun aamun suunnitelmat ja jouduin sitte odottamaan niitä pienoisen hetken, ennen ku pääsin lähtemään leikkiryhmään Annan, Kieranin ja Montyn kanssa. Onneks Kirstie sanoi, että ei tarvi missään nimessä jäädä niiden kanssa jumittamaan. Mun piti vaan jättää ne ulos tekemään töitä.

Voi on aivan yli ihanaa, että Anna asuu ihan parin oven päässä musta! Kaikki muut asuu toisella puolella kaupunkia (mutta ei siltikään lähellä toisiaan) ja niiltä menee hyvällä säkällä puoli tuntia bussilla keskustaan! Kun taas me voidaan yhtäkkiä illalla päättää, että nyt on kahvin paikka ja se on vaan kengät jalkaan (ja takki ja pipo ja villahousut ja villalapaset ja...) ja kävelylle.

Meidän linna on valmis! Arvatkaa kuka omi jo toisen miekan ja kyärän. No minä.

Sain tänään taas päästää luovuuteni valloilleen: miten saada 5 vuotias, välillä hieman uhmakas poika, alakertaan syömään ilman sen suurempaa showta? No leiki dinosaurusta. Siinä mä sitte möyrin alimmasta kerroksesta ylimpään ja murisin ja karjuin koko matkan, vaikka Hugo ei edes nähny mua (tai varmaan edes kuullu). Mutta pitihän sitä nyt päästä hei tunnelmaan ennen ku astun sen huoneeseen. Tällä kertaa se onnistui ja niin me sitte molemmat möyrittiin ja karjuttiin takasin alaertaan ja Monty raukka tais pissata housuun koska se pelkäs meitä...

Kyl me tehtiin sit ihan oikee dinosauruski!